torstai 15. lokakuuta 2015

Pulinaa puutarhast

Istuin aamull kaikes rauhass ittekseni nauttimas hyväst suklaakaffeest.
Tunki juur suuhuni komiaa saaristolaislimpuu siivuu.
Kui mä meninkä sitt saman aikasest vilkasema kööki klasist mäjel.
Jummi peura menee ja lönköttää keskell pihaa tulos pihasauna suunnast.
Sillo mä lähdi (suklaakaffe kaatu pisi pöyttää ja loris pöörä syrjäst laatteell)
hätäsest kiskoin isännä reinot konttii kuistilt.
Otin semmose juoksu spurtin ett ole ittekki yllättyn.Mull oli henke hätä.
Jos tulee yks peura ni tulee kaks peuraa jne..
voi mun japaninvaahtera, korkkipuuni ja päärynäpuu!
melkein ulvoin pinkoessani puutarha perukoill..
isännä reinot ei ole koska nii kovaa kyytii saan.
Onneks ei ole naapureit. Huamasi ett mull yöpaita vaa pääll.
Päärynäpuust oliki sitt syäty yks oksa.
Piti mun arvat ett peuroi liikkuu ny paljo nurkis ku niit
ole ny mont kertta treffan peltoje laitamill.
Sitt tuli muutos päivä ohjelmaa.
Mun oll pakko ruvet suojama kasvei vimmatull kiiruull.
Ole jättän suojaamise viell ku on ollu nii lämmint.
Japaninvaahteras on lehdekki mutt olkkoo
tätä mun lempparikasvii ette muuto syä!
 Siell se on havuje suojas koko komeus.
Jätin tualt yläpääst auki tuan suojan ett ei iha nii umpinaine viel ole.
Samanpelin tein peikonpähkinäll ja korkkipuull.
Päärynäpuu sai kans oman verkon.
Päärynä on jo nii korkee ettei sitä suojaa mikkä mutt jos runkoo
ei saatas ny kaluttuu. Tää puu on jo mull kolmas minkä oon hankkinu.
Aikasemma on menn peuroje ravinnoks.
Toisaalt kävi tuuri ku huomasi peuran aamull ja positiivist on kans
ett mä pysty viell juoksema ole kuvitell ettei ikuna onnistu.
On tämä välill ankara taisteluu tämä puutarha pito. Tottavie sano mää.
Raivasin alueen miss kasvaa mull saniaiset.
Yleens vast kevääll korjaa pois kuihtuneet varret.
Ny siihe oll selvä syy. Ostin 400kpl lehtolaukan sipulei.
Kahtee eri kohteesee ole ny niit laittan.
Mull ei ole kokemust täst sipulikasvist mutt mielikuvan mukkaa ny menin.
Olettasi lehtolaukan kukkiva enne ku saniaise nouseva tuolt maast.
Tähä kohtaa tule aikasi kevääll ain ketuleippää joka ehtii kukkima
enne ku saniaiset kiertävä rullas auki.
Katotaa kuin käy, ei tiedä enneku menee ja koklaa.
Loput lehtolaukan sipuleist meniki sitt aidannepenkkii.
Luuletteko ett käänsin kaikk pikkuruise kynne kokkose sipulit oikein päin?
Juu en varmasti kääntän. Toivota ett kasvu silti tulee.
 Suulin takana oleva rhodolandia on ny sitt raivattu koivuist.
Tai siis niist koivuist mist mä halusin pääst eroon.
Olen mä tätä rojektii tehny mont vuatt.
Ny ku mä sain sen valmiiks ni tull semmone haikee olo..tässäkö tää oli.
Läksiäisiks meni ja rojautin ketturall viell tollase kuusen ryjän.
Tarvii tollase rankan muis rojekteis.
Kaikk pöllit odotta läjis ett isänt kiikkaa ne mun klapin teko paikall.
 Elsa on tulos tarkastama aluet tuolt pitkospuit pitki.
Kanno nokas istues oli ilo kuitenki päälimmäisenä,
nyt mä saan alkaa istuttelee havuja, atseloita ja alppiruusuja tänne.
Olenkin aloittanut istutukset tuolta alueen eteläpuolelt.
Homma ei ole vaa edenny ku piti odotell ett saan koivut nurin..
 Muutamii alppiruusui on hyväs kasvus.
Yks ainoo atsalea kasvaa hyvin ja tuotti siemenii mikkä mä tietty otin taltee.
Erillaise havut tykkä olostas tääll.
Parise sataa neliöö olis ny sitt tilaa temmelttää.
Voiku sais lottovoiton!

16 kommenttia:

  1. No, nyt on kasvit suojattu. Peurat etsinevät eväänsä muualta. Toivottaavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummalline juttu ku alkavat nyt tulee puutarhaa. yleensä kevääll..

      Poista
  2. Kiirusta on pitäny....muutama puska on ny ainaki jo turvas.Tääläki on ruvennu peuroja näkymähän. Onneksi ei viälä näköetääsyyrellä. Ei ne taira kovi helaposti aukiaa ylittää ja tulla keskelle kylää koirien nenän alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <äläs kuule mittä sano..poikani asuu taajamas ja peurat hyppii pihassa. No täss on kuitenki semmone mettä ihan takana. Taloja tosin vierivieres

      Poista
  3. Raihnaisesta ihmisestä löytyy yllättäviä, jo unohtuneita taitoja, kun on hätä. Löysin itsekkin taannoin tämän juoksemisen taidon hetkelliseksi, kun kanahaukka iski kanalaan. Se meni oikein ovesta sisään ja nappasi yhden lempikanoistani. Lähti kiikuttamaan sitä naapuriin, johon on matkaa parisataa metriä. Minä singahdin perään, ylläni hihaton toppi, legginssit ja kumisaappaat. Räntäsateessa juoksin naapurin jäisen kynnöspellon poikki haukan kimppuun ja sain, kuin sainkin kanani takaisin. Tosin se kuoli saamiinsa vammoihinsa, mutta haukka ei siitä ateriaa saanut. Vielä tänäkin päivänä, minä kuin perhekin, ihmetellään kuinka selvisin ilman taittuneita nilkkoja sen pellon poikki. Ja kuinka räjähtävää nopeutta tästä ,tuki- ja liikuntaelin vaivoja täynnä olevasta, kehosta löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska juttu! Joo oon aina sanonu ett musta ei oo juoksemaan no tarvittii tollane sysäävä voima.

      Poista
  4. Peuroja on täälläkin liikkeellä, toistaiseksi ovat pysyneet tuolla sänkipelloilla. Isäntä on kyllä pieniä puita jo suojannut verkoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kurja noitte peurojen kans..mutt minkäs teet ku mettäs asuu.

      Poista
  5. Niin kauniita kuin peurat onkaan, on niistä vaivaa tarhureille.
    Ihania usvakuvia tuolla edllisessä posatuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne kauniita ja pelloillakin ihana kuvattava!

      Poista
  6. Kyllä sitä omia puolustaessaan saa supervoimia. :D

    VastaaPoista
  7. Hui, toivottavasti pysyttelevät jatkossa pois puutarhastasi. Saaripalstan Sailan peruaongelmia lukiessa ihan selkäpiitä kylmää vastaava kohtalo.
    Nuorena neitinä istutin Ukkokullan - joka siis silloin oli vielä Poikaystäväkulta - kanssa sipuleita anopin lapsuudenkodin kasvimaalle. Anoppi naureskeli, kun ne menivät väärin päin ja sitä samaa vitsiä olen saanut kuulla vuosikausia tuon nuoruudentapahtuman jälkeenkin. Myöhemmin sain lohdutusta lukiessani, ettei sillä ole kovin suurta merkitystä, miten päin sipulit maahan asettaa. Jos sipuleissa on riittävästi kasvuvoimaa, ne kyllä löytävät tiensä valoon. Jollei ole, ei niistä välttämättä mitään tulisi sittenkään, vaikka olisivat oikein päin mullassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu toi sipulien istutus. Joo noi pienet luulis tuolta könyävän ittes päivän valoo kattomaa.

      Poista
  8. Hitto multa jäi taas verkot laittamatta,vain runkosuojat laitettu. Ei ole oikein kerinny kun kivi hommelit ovat vieneet mukanaan:) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin minäkin pitkittää verkkojen laittoa mutt tuliki kiirus.

      Poista