maanantai 29. helmikuuta 2016

Pastellifärei

Hei hulinaa!
Ompas viikko kulun äkkii taas johonkki sohinatohina syäväreihi.
Töit, siivoust, sisustust, tuunaust, lenkkeily ja jossaki välis
 poikkesi kirppari kierrollaki..taas tein löyröi.
Välii mahtuu viel murhei,-isomppi ja piänemppi.
Tämmöst tämä elämä pakka olema.
No ny pikkane aika vettä henkkee ku olis muutama loma päiv.
Pakkase ova ruven taas paukkuma ja sitä myäte kevätkuumeki
hiukka lasken..mut vaa pikkase vertta.
Kävein hammaslekurillaki ja on se kans kummalline
paikk jotenki iso ihmine sitäki jännittä..turhanpäitte.
Ehtoo krahuis mä poikkesi mökill ku tull viästi ett
naapur mökill olis käyn rosvoi. Mökill kaikk hyvi.
Piti kai mu sitt jäär kuttaroima järvell ja t-a-a-s kerttaalles kattelema
komia aurinkolasku pastellifäreines.
Iha yksinäs sai kattell. Kettä ei ollu liikkeell. Kettu menn kaukan järvell.
Kasveist viel tunnista mikä kukkane on kysees..

Tämäki pajun lehti ruppe olema valmist kauraa..niinku täälpäi sanota.
Kyll maar oliki taas oikke kaunist.
 Pikkane lenkkiki tull tehty ettei siin miäles iha turhuuksii menny.
Senpuale pakkas varpa palele ku jäi villasukat kottii.
Päiväll aurinko on lämmittän järve pinttaa ja ku pakane sitt tuli..tuli usvaki.
Huame sitt alka kovall ähinäll puutarha hommelit. 
Pisin kentturaa ja täsä kuvas kiviaira pääll makkaa kaaretui puit.
Nämä pihlajat oll kummakki jo lahoi.
Ei kovi vaikkia oll arvat mikä härvell tääll kahelis huame
pärisee ja rikko mettä hiljasuure.
Toivon vaa kovast ettei ränttää tull alas.
Nii ett täst se lähtee..hei hulinaa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Mä haluu

Kyll voi kaheli oll onnelline ku ensmäise pikkuruise taime on paukauttan
ittes näkyvii mullokse pinnall. Voi tätä ilon päivää!
Jättiverbenahan se siinä. Olen koitan kerra aikasemmi tätäki
kasvattaa,-eikä eres itäny. 
Samaa hötikkä huamasi ett sormustinkukka 
"Candy Mountain Peach" on kans itäny kivasti.
Täss sormustimes onki kellot ylöspäin. No katota kuin etenee.
Ett mä inhoon ny näit räntässi kelei ja ole suara sanottun saan tarpeeksen tost 
flätikäst mikä tuall ulkon latkuu maas ja jatkuvast jottai tiukkuu taevaastaki.
Ulkoilu on iha mahrotont ku vaattee ja jalkinee ova iha märkkii.
Jos sattuu mettäs kaatuma nokilles ni ylösnousuki kestää ku 
koitta ittes flatku joukost kimuroir pystyy.
Tänäp mun kaatumis jälken muistut semmost hirveitte makuupaikka!
Sammaleet oll vaa kerin ittes pois kive kyljest.
Kuvaus kohteetki rajottu minimaalisesse tippaa jonku kränä kärjes.
Kuka semmosii tipoi jaksa kattelen aina..
Ain on sumust ja pimiää ku joulukuus.
Argh!
Kyll mä se tiärä ett ny kuuluu oll talvi mutt sitteki mä ole tätä miält.
Sisätilat on laahat täytte kaikkii oksii, joita koitan siit saar viheriöimä.
Jokases nurkas on joku risu tai kimppu vetes killumas.
Mä nii haluu ett mettäs puhaltas lämmi tuuli.
Tuull heiluttas oksistoo mihi just ilmestyn pikkussi vihreit versoi.
Aurinko leikkis tuulen kans irronnees koivu tuahell.
Mä levittäsi käret ja antasi tuule viuhut vaatteite läpi..
ja ne saappatki olis kerranki kuivat!
Mä haluu otta hikiveivi ja paahta täysill toimintakeskukse 
kaikk polvut läpi sillai ett sant pöllyy.
Karistaisi taaksen flattikka kelit.
Mä haluu tarkkaill pörriäisii ja muitt elävii kevää lämmös.
Jokane päivä tua lissä linnui ja ku kurje saapuva ole iha täpinöis.
Öisi suall nämä komia linnu saava pittä vaikk mikkä älämölö
bileet ..enemmi mä kuutele sitä trööttäyst ku tota ikust rännie räminää.
Aiai on se kuulkaa komiaa ku mettän pohjaa ja niityill saapuvat kukat..
ketuleivät, vuokot, oravanmarja ja mustikka kukkii. 
Maast nousee semmone syksyne tuoksu mikä kumminki on kevää
merkki..tais men jo iha sekavaks.
Mä haluu kuull ku traktorit pörisee mettän takan ja linnu kirkuva..
Mä haluu ne kosteat keväise aamut ja yöt ku en millä malt nukkuu...
Mä haluu ett puutarha saapuu färit. Jokapaikas pilkotta jottai piänt ihanuutt.
Joukos saatta lennell jo sitruunaperhoset.
Mä haluu jo kuokkimaa, krappima, leikkama, haravoima, istuttama, tuunamaa,
 lapioima, tarikoima, vasaroittema..
Hukkama tyäkalui ja manama ku kottikärry pyär on flottana. 
Mä haluu on ulkon koko päivä tull sisäll ku taevas tummuu
 ja kurje laskeutuva suall.
Mä haluu se ihana tuntee ku saa heivat ittes iltasell pihasaunaa..
ihoo kirvele ku se on täynn naarmui, santta, multtaa ja ötökö pistoi.
Mä haluu se olotila ku istu se jälke sauna trapuill ja
kuule ensmäise kerra kehrääjä surrutukse.
Mä haluu seurat ku oikke vanha tulppaani sinnittelevä viell eres tämä kerra
ittes lämpimää aurinkoo. Jokasen kevään mä luule ett tämä on viimine kert.
Mä haluu nähdä ku aitan lämpimäll seinustal lemmikki avaa kukintonsa..
onk se ny sitt tänävuan sinine, valkone vai olisik ny se vaalevapunase fuki..
Mä haluu ihmetell muitaki piippoja mikkä tunkee ittes mullokse läpi..
ja mitä mä en hiukkaka muist mitä täsäki vois kasvaa.
Mä orota jännityksell ett onk mu opuntiat selvin ensmäisest talvest.
Oi millai mä kestä viell usseemma viikkoo..
Mä haluu heittää itten kentturall ja tarkkaill kaikki ihanuut iha liki..
kattell ku pilve liikkuva valkosenas taevaall.
Nii ja mä ruppe jo kyllästymä näihi tulppuihi sisätilois..
ku mä haluu ett ne olis ulkon kukostamas.
Mitä te tykkäätt on mull oikke vakavaki saeraus isken..
juur ku toine helpottamas..

perjantai 19. helmikuuta 2016

Harmaat kelii

Jo on oll ankeit päivii. Väkisin on saan ittes pänkee ulos kuttaroimaa.
Millo mitäki tohjoo on krapissu taevaast ja eile kävi viell 
oikke viimane tuull jostai itäsest suunnast.
Jottai piänii näpsyi on kameraki tallentan..vaill mittä aihett.
Näistäki päivist kumminki selvitää..
Jotenki hauska tää kyltti mikä on isos kantokasas. 
Lienee aiheelline mutt en tie kene tulis miälee kiivet läjän pääll.
Mä ainaki ole oleskell usein tämä kasa viäres ja kytän linnui ku ne
piileksii tuall kasas..ainoo positiivine juttu täsäki.
En oikke ymmär tätä kantoje reivaamist mettäst.
Puutarhaa ja sen rauhaa on häirinny parise päivä julmetu äkäne palokärki..
tai mist mä tierä on se äkäne mutt joku sessio sill on alkanu.
Jos se ei oll tämä sama koijari ni sitt niit on useemp täsä juanes.
Kauheet kryy-kryy ääntelyy pitää ja käy tokottomas joka ikuse 
kelon kärje..ei tahdo paikallas pysyy.
Jäiski tähä tämä sankari temput mutt..
kaks kertta näin ku kissoja kohtiki lensi ja piti metelii.
Onk joku keväine reviiri valtaus alkan vai on tokottamine
sekottan patalakki pään huiskinhaiskin.
Ehtoo erustas kumminki melskaamine rauhottuu ja 
tyytyy vaa lentelee puutarhan ylitte..kai tulee jo väsy.
Täst päästiikki hiukka pienempii lintuihi.
Vihroinki mä löysi paikallisest Hankijast hampu siemenii..
en meina ruvet hamppu kasvattama mutt linnut tykkäävä
oikke mahrottomast siemenist. 
Tätä menoo neljäkilo pussukka hupenee äkkiseltäs paremppii nokkii..
Melkose tyyriit on siemene,- tarjous pääll mutt siltiki 8.90e
No voi sitä turhempaanki rahat hassata en sitä sano.
Mun käsittäänkseni nämä kellase ova keltasirkui?
Parves ne lehahtaa syämää ja välill toine porukka vartoo puuss..
joukos on semmosiiki mill on paksump nokka olisko viherpeippoja.
Voi ku oon surkee näis tunnistamisis.

P.S nyt on alkanu pöllöje huhuilun aika..
tunti sitten kuulin helmipöllön pulputuksen.
Aina yhtä jännää touhua.

Mukavaa viikonloppua vaa kaikill täält kahelist.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kukkaaeitiärmittäpaikka

Heti aamust paisto nii kivast aurinko. 
Puut oll iha huuruse muut ei kovinka kauva ku rupes aurinko
lämmittämä ja tull kiva keväine olo.
 Linnuill ja oravill vaa tuntuu sapuskat maistuva.
 Ämpärilline siämenii riittä kolmest neljää päivää.
Närhet on oll pois ja ny tuliva takasi rohmuuma pähkinöi..
oravill sentä jottai jää.
 Vankimmatki talventörröttäjät ruppee kaatuilemaa..
 Börje pasteeraa koko päivä pihall. 
Jonku töppäree nokas tähyilee ja on olevinas mahrottoma tärkkiä näköne.
 Päätin lähtee kattomaa mitä kuuluu kukkaaeitiärmittäpaikall.
Otin mukkaa oikke kunnon evääkki ku reissu hiukka pitemp.
Eik sitt aurinko menny pilvee.
No ei haitan komeet maisema silti.
Välill pysähdyin venyttelemää harttioit
ja eteni sillai hissuksee..
 Hirvet oll mellastanee oikke kunnoll. Pihlajaversot on taas kaluttu.
Jätöksii ja jälkii on nii pali etten pikkase aikka oll nähny.
Mä miäti ett miss ne lymyää ku jäljet iha tuareit.
 Hiukka oll hakemist polus mikä johti pirtill. Ruppe umpeutuma koko polku.
No tämä on tiätyst se kukkaaeitiärmittä paikka. Enkä määkä tiesittmittä täst paikast.
 Jotenki oll vaa outtoo ku mettää olle kaadettu yhrelt sivult roimast. 
Täss tapaukses mull pääs pahasana ei voi mittä.
Onneks kukkaaeitiärmittäpaikka on viell piilos puitte sisäl.
Oviki aukes. Pääsi kirjottama nimen viaraskirjaa..
joka oll muute melkose köyhä olone.
Ei oll vissi pali kettä käyn. Viimine merkitä oll syksylt.
 Tunnelma tämmöses paikas on mahtava..hämärän hyssy.
 Pikkase semmone olo tull ett paikka tarvis jo hualtoo ja siivoustaki. 
No en tie sitt..onk nii kauhia tarkkaa.
 Aikasemminki ole postan täst paikast ja se löytyy alapualelt olevast linkist.
 Pikkase liikka tull tota rämpimist mutt pakko mikä pakko.
Ainii ja käärmekuusiki polvu reunamall oll henkis!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Rentukka

Sairastupalaine on tänäp alottan lenkkeily minimis mittakaavois siihe entisse.
No ei siit se enemppä..sitkeest vaa kuntoutumist.
Poikkesi kurkkima puroll. Johan oli jo meininkiä matkass.
Kellertävää jäät oli paikotelle puron pohjall ja näkymä oll 
sellane kultane..tie vaikk sitt kumminki olis kulttaa..
Kannon nokas mä sitt hiukka aikka istuskeli ja kuunteli puron solinaa.
Kuin sitt sattu silmiini tämmöne pähkylä. Oll jäätyny puro reunamall.
Mikä tämä oikke vois oll?
Tammeterholt näytti. Ympärill ei kyll ole tammen tammee.
Voihan oravat tietyst kuskat terhoi pitkänki matkan pääst.
Ja tuo oksa tai mikä lie varsi ei näyttän tammelt. 
Mun tuli juolaht miele ett olisko isovesiherneepähkylä?
Viell mä mene ja kisko sen ylös kunha täst saan itteni semmose 
kiskomis kuasii viriteltyy.
Täss onki sitt ihmettelemist. Rentukan vihree verso?
Höyrystyny vesi on jäätyn ympärill.
En meinan uskoo näkemääni..
Kattokaas tätä..täss rentukka tuupan jo melkose komeet ontot varret kattomaa
kevättä. Lehdet alkava avautumaa tollase pyäreet ja herttatyviset.
Varsi tosiaa oll ontto ja kalju. Tuoksu oll tyypilline tympee rentukka.
Kuvas tuoll kepin takan näkyy kans komeen tanakka versoiluu.
Puro alajuoksull kasvustoo oll lissää. Tämä on sellane kohta missä rentukka
turpas on yleensä keväisi mahdottoma iso. Niii-i ja kattokaas mitä sielt pukkaa!
Kyll maailma on mallillas.
Puro on kyll ollu sula koko talve. Jäät oli kovill pakkasill
mutt jään alt kuulu lorina. Notkone paikka ja varma isot kuuset suojaava
kans puroo kylmält. Siltiki mä ihmettele. 
Mikä muu kasvi vois oll nii samanlaine ku rentukka
ja juur samoill kohris ku se aina täss puroll kasvaa.
Kotii tulles meni ja potkin konteillani näkyvii
lammikon rentukkakasvusto kohda. Iha ruskee turpas!
Oll siell kaikkee muutaki hienoo koristett...kuusen oksat
Jäise korvakorut?
No luonto on ihmeelline.
Ihmettelemisiin täält kahelist.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kukkasuutar

Saerastuvalla ollaa ja lötkötellää. Tropataa ja jumpataa.
Pienii nykertämissi värkätä..isomppii tempauksii ei pysty.
Niin sitä on taas "marjanpoimija" olo että..
hissuksee ruppe helpottama ja huame ajatteli kipast jo pienell lenkil.
Taas on tullu lunt ja isäntä joutuki ny tekee lumihommat.
Aurinko on paistell ja samall satan lissä tota valkost.

Kirjoi on tull sitt luettuu. Tää Mari Mörön kirja on tuannu rutkasti iloo.
Kukkasuutarin sielu on myös kirjailijan itsensä kuvittama.
Kuvat ovat yksinkertaise kauniita.
Kukkasuutarin sielu on puutarhakirja sanan varsinaises merkitykses.
Teos avaa portit Mörönperän monipuoliseen ja laajaan puutarhaan.
Kirja on tarkoitettu kaikille puutarhan ja jutustelun parissa viihtyvälle.
Sitä on ravittu toivolla ja tekemisen ilolla-kirjoittaja persoonallisella tyylillä.
Ote kirjan esittely tekstistä.

Kun kasvimaan hanki, kantaa pystytän sinne tikkuja sen merkiksi mitä
mihinkin tulee. Ei taida tässä askareessa olla mitään järkeä,
mutta en minäkään kyseenalaista seinäkiipeilyä enkä sitä että
joku ompelee kahvipusseita sohvakaluston päällystä. 
Ote kirjan tarinasta Vastatilaus 

 Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille puutarhureille..
niin ja ehkäpä niille EI puutarhureille joille ei ole avautunut
mustien kynsien alusten taika ja ikuinen käkkiminen.
 Lainatekseni kirjailijan ytimekästä lausetta..
Joidenkin osa on olla suurkuluttajia, väärinkäyttäjiä
ja mullan parissa myllääviä maanikoita.

Eipäs täss sitt muuta..
Kirjaan voi tutustua myös Mari Mörön blokissa.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Olematont

 Muutamii päivii takaperi sain oikke mallikkaast tehtyy talvise varrennukse.
Laitteli sanomalehti kääröt uinumaa lumikasoihi. 
Merkkasi asiallisest kasat ettei isänt runno niit traktori kans.
Tänäp sit kääröi pilkistä sielt sun täält sulavis lumikasoist.
Kävin hiukka potkimas lunt niitte pääll mutt huame täyty keksii jottai
muutaki avuks ku lumi. Havuja pitäs jossai viell oll läjä.
Kummalline talvi eikä se täst ihmettelyst tai manaamisest mihinkä muutu.
Sopii sitä silti oll toiveikas ja odotell saattee lakkaamist ja sitä aurinkko.
Sitku täst toimertuu ni voi alotellen hissuksee kevään puutarha hommii.
Riistakamera on tikuttan ruakintapaikall..
nappasi sielt kuvan meitin pirtill päin.
Hakkuu aukoll on moto rellestän ja komioi kivei sielt pilkistää.
Täytyyki kysyy omistajalt ett saanko kerät kivei..
Jaa mutt millai mä ne sielt puutarhaa saan? Täytyyki miettii tilannett.
Matka ny ei oll pitkä mutt tarvita vissi joku masiina avuksi hommaa.
Niii ja muutama raavas miäs. Vaikkeeks meni.
Riistakamera ei mittä erikoisemma oll tallentan. Räpsyi on julmetust kyll..
niis seikkailee erikokkose peurat, sarvill ja ilman.
Tänäp ku poikkesi kamerall vaihtamas kortin ni huamasi ett kaurat on loppu.
Pitäne odotell jos omistaja tois lissä sapuskaa.
Ei ossa oikke innosta puutarha hommellit sillai täysil
vaikk odotanki kevää tuloo. Nii ja niit hommiiki kans.
Syyn taitaa oll julmetu kamala kaularangan kipu.
Särkytroppeitte otos on omat ongelmas ja mont muut kuvioo.
Nelisekuukautt ole vaivast kärsin enemp ja vähemp.
Viimisee kahtee viikkoo ei oll nukutt ku pätkis..
Ruppee tua turnaus kestävyyde henki olema piukill.
Vaati suurt rohkeutt ja painostust ett tilasi lääkäri.
Huame olis se reissu eres ja mä orota ihmeparantumist
naps ja pam..no katotaa kui ämmän käy. 

Palata linjoill jos taju on tapetill.
Valivali juttuu täll kertta.