lauantai 31. tammikuuta 2015

Ny tull haaste

Oikke mukava haaste pölläht tänn Kahelikulmall.
Haaste lähetettii mul:
 Between Rikkaruohoelämää plogist
  Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogimaailmassa ja hieman myös muuttanut muotoaan, mutta pääosin sen säännöt ovat seuraavat:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen
Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)


  Betweenin kysymykset ovat:

1. 
Missä on sinun henkinen lapsuudenkotisi?
Se on ny sitt tääll miss mä olenki..henkisest ja fyysisest.
Tää torppa ja nää mettät. Tää paikka on mull lapsuudest tuttu ja mahdottoma rakas.
Kahelikulma on mun mummola.Mä olin mummon tyttö.
Se on luonto, pellot, joet ja järvet..jos niinku laajakulma otetaa käyttöö.
Kaikis mettis ei ole positiivine olo, en tie kui.
 
2.
 Onko elämässäsi esikuvaa tai henkilöä, jota ihailet? Jos on, miksi juuri hän?
Ei kai mull oikke mittä esikuvaa oll. Nuaruures oll.
Mont henkilöö mä kyll ihaile. Monessaki ihmises näit mun arvostamii piirtei löytyy.
Jos ei iha kaikkii mutt kumminki osasii jokka tekee siit ihmiset mun ihailu arvose.
Mä ihaile ihmisii jokka on erillaisii ja eivä huku niinku massaan.
Mä ihaile ihmisii jokka on rehellisii, luovii, sitkeit ja ahkerii.
Mä ihaile ihmisii jokka näkee maailma kaikis färeis.
Mä ihaile ihmisii jokka uskaltaa ottaa riskei ja asetta ittes rimall killuma.
Mä ihaile ihmissii jokka ei tee asioita sen mukaan
 ett niin mukamas kuuluu tehdä. 
Mä ihaile ihmisii jokka ei opet sorssaa uimaa.
3.
Miten laiskottelet? 
Laiskottelet..onk se jottai ruakkaa? Niinku gotlet.
En tie mä puhuisi lorvaamisest. Mä en oikke ossa laiskotell.
Ole saanu siit miinus palautett kyll. Rentoutumisest kaiketi täss kyse.
Mull lorvailu on pikemmi semmost uupumust ja etten saa mittä aikkaseks.
Oikke lorvailu perikuva tunne tulee ku on jotenki jostaki nii lamaantunu
(joku sellane ulkopualine aiheuttaja) ettei mikkä kropas liiku. Sillo on kamala olo.
Lorvailu voi mieltää epämääräseks huuhailuks pitki mäkkee.
Jos se on laiskotteluu ettei pese pirti klasei ni sitt mä ossa hyvinki laiskotell.
Kirjoje lukemine taitta oll laiskotteluu.
Peltoje reunamill istuskelu on kans laiskotteluu..vai miettimist..
4.
Millaisen toivoisit elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua?
Mä toivo ett mä olisi terve tai ettei kauhiast olis mittä kovast haittavii sairauksii.
Kymmene vuade pääst mä ole eläkkeell. Reipas 40v ole sillo tehn tätä tyät.
Piiruuka en meina ylimääräst tehrä ja oll nuarempie konteis.
Voin mä jottai muut tyät tehdä mutt sillo ku mull ei oll mittä tekemist.
Mä voisi men vaikk maatalo hoitama lamppait, lehmii ja hevossi.
Olis kiva aijjaa leikkupuimurii..kaikkee kivaa tull mielee.
Toivosin ett eläisi mahdollisimma omavaraisest, en kävis juurika kaupas.
Riistakorttitutkinto olis suaritett.
Mahdakk mä oll kymmene vuade pääst isomummu? Mahdollist se olis.
Toivo ett hiukka jaksaisi hoittaa lastenlastenlapsiaki.
Kymmene vuade pääst mä toivo ett mä saan kuttaroir kaikk kesäyät mäjel.
Mitä se välii on kosk mä nuku vai nukunko lainkaa ku ole eläkkeel. 
 Kymmene vuode pääst mä toivo ett vois vaikk kesäks men saaristo töihi.
Ny en voi ku isänt ei tykkä ajatuksest. Kymmene vuode pääst hän on jo taipun.
Kymmene vuode pääst mä toivo ettei mun tarvitt enä istuu tuntitolkull
ruaholeikkuri pääll ja jytkyttä nurmikkoo poikk. Mä toivo ettei sitä nurmikko juurika oll.

5.
Mikä on puutarhassasi tärkeintä? Rehevyys, monipuolisuus, helppous, yksinkertaisuus, jne.
Tärkeint on ett mu puutarha sulautuu ympäröivä luanto, mun puutarha olis
jatkumo mettäll mitä on niinku kraapit johonki kuasii.
Tärkeint on myäs helppohoitoisuus koska puutarha on iso. 
Värikkyys on kans tärkkiää enkä täss välttämät tarkot mittä kukkassii.
Värikkyys syntyy vaikk esineist, kiveist ja puite muodoist.
Puutarhas pitää oll tietty rytmi mitä mä tavottele.
Kuva on otett parvekkeelt toukokuus 2014

Mä ole nii huano heittämä haastett kellää.
Nappaa mukaasi jos haluat.
Kiitos Between


perjantai 30. tammikuuta 2015

Höpinää mettän uumenist

Tänäp oli siis tai on ihan tavalline arkipäiv tääll kahelis.
Aamull ku sain nahkankappaleet avattu silmiltän ni pitt ulos katto oikke parii otteesee.
Yän aikan oll kunno talvi tänn mettäänki. 
(Riistakamera näytt ett aamuyäll oll alkan pyryttämä)
Pyrytys vaa jatku ja ympäröivä mettä puut oll hävin lume keskell.
Tämmösin hetkin mä nautin!
 Nautin ett luonto tarjoo tälläst yllärii ja mä saan oll osa siit. Ja mull on vapaat töist.
 Vaikk kevät on jo odotus on alkanu ni on se hyvä ett lumi suojaa viell
hetke mun kasvei puutarhas.
Lumikenkäilemäänki taitaa ny pääst.
Aamull alko tuttuu tapaan ku Minttu (mein vanhin kissa) parkkeeras
ittes kööki pöyräll ikkuna vieree seurama tintti teatterii.
 Jostaki kumman syystä katin selkäkarvet nous pystyy.
Sillo on viisast itekki vilkast pihall.
Kiviaidas vieres vilkaht joku valkone pien kive koloo..lumikko!
Olen mä lumiko jäljet nähny enne jouluu toss kalliopääll.
Valitettavast Minttu on kerra napan lumiko ja laahas se kuistill.
Siit paikast tämä katirontin pitt mäjel pääst. Muuten ei oliska tollasee 
pyryy menny kahlaamaa joku todella tärkee juttu pitää olla.
Siell katti sitt tarkast koko kiviaida. Iha oll täpinöissäs.
Sisäll ku tuli ni joka ikkunast pitt kyylät mäjel.
Pari tuntti jatko tätä kohkaamist ja sitt vast maltto men maate.
Enne nukkumistas söi rosepippuri kastiket (jämät) joka on Mintu herkkuu.
Börje sen sijaan on suuri lumikenttien peto ja kohkotti tunnin putkee
lume joukos. Välill karattii puihinki. Roskien vienti reissull muaki
vaanittii ja hyäkäättii kintuihi.
Sisäl tull vast ku oll iha väsyn ja märkä.
 Isänt kävi isommall kyläll asioill.
Pirssii asennetti jokku renkaspaine anturit.
 Tollane sinine pilkku on ilmestyn tonn vanteesee.
Mä en ymmär noistaka antureist mittä muukko ett EU on tollaseki
määräykse ny kajauttan marraskuus ilmoill..pakko mikä pakko.
Jonku kaltane valvonta järjestelmä tämäki ny sitt on.
Odotteli iltapäivää ast ett pyry lakkais.
Jottai pient näkerryst tein sisätilois. Ihaili esikkoje kirkkai färei.
Osti nämä ruokakaupast. Mahtaako pystyy istutta kevääl puutarhaa?
Jos ny yleensä säilyvä henkis koko porukka.
Tammikuu on sellast aikka ku mein huusholli täytty kaikist oksist.
Mä haluun ain kattoo lähteeks kränist pukkama mittä vihreet.
Tänäp taikinamarja oll ilmestyn jo kukintoki.
Loppu se pyry siit ja mä lähdin kolaamaa pihaa. Pari tunttii siin meni.
Melkose raskast tavaraa oliki..kävi taas punttisalist.
Mont korii laahasi klapejaki sisäll ettei heti tarvi hakkii lisää.
Ehtoo erell taivas muuttu iha siniseks ja pilkahdus aurinkoo näky.
Elsaki uskals tull jo ulos ku hänell oll polut aurat.
Vaikk mä olin auraamisest iha väsyn ja lumput märkänä käytii 
Elsan kans pien lenkki.
Kotitiell ei ollukka aura viell käyn. Pääsee tost kulkema hyvi viell.
Kaunis on tie talvellakki. 
Kesäll kyll niinku unelma ku kukat kukkii reunuksis.
Aurinko laskies komee valon kajo mettä reunas.
Mahtaak huame paistaa aurinko?
Oikke kiva päivä.
 
Mukavaa viikonloppua kaikille täält mettäst!

torstai 29. tammikuuta 2015

No kun ei pysty!

Ny mun täytyy tunnusta ett mä en osallistun pihakyyläys tapahtuma.
(Tapahtuma miss ilmoteta linnut ja lajikkee Bird-life)
Kyll mun piti mutt olin sen mahatauri riepoteltavan.
Olenki tehny sitä ny jälkikätte ja miettin ett kui pali mein pihapiiris ny
sitt näit siivekkäit pyärii. Jokasen päivän täll viikoll mä ole koittan
kerät aineisto tähä vaativa tutkimukse. Alottan ain alust.
Mull on kolme ravintola heill ja ku ittes asetta hyvi näke jokasse.
Onkelmii tulee heti. Oikke liki ei paran mennä, sitt häivytää.
Nämä asiakkaat ova tottune ruakailema rauhas. 
Rauhas ja rauhas jos ei ny oteta huamioo mein kissoi.
Toine ongelma ja se suurin onki
millai mä pysty laskema mittä ku laskettavii on liikaa!
Tarvis oll jo tutkimus apulaine.
Juur ku ole jo paremmall pualell laskennas tulee tikka ja sekotta koko pakan.
Yks kaveri on ainaki semmone tättärä ett luule hallittevas koko porukka.
Tikan käyttäymisest ole oppin sen ett ku se on iha paikallas (niinku täss kuvas)
jossaki lähistöll liikkuu haukka. Kaikk tintit häipyy johonki.
Närhi ku tulee nii silloinki alkaa epäsopu. Närhe tappele ens tinttie kans.
Loppuje lopuks ne sitt jo tappele keskenäs ja yks saa vuorostas syärä.
Keskimmääräsest närhii on viis.
Tikkoja kuutise kolkuttajaa ja pari vinkuttaja pääll eli palokärkkee.
Nämä ole onnistun laskema tunni aikan..ja varmuurell.
Ja jos kattoo pihapiirii viell muutonki ni kelon pääs könöttä joku motti.
Joku lintu ja isomp aiva sama en näe sin astt.
Ai ai täss ollaanki sitt nii kaverii ett hellanlettas tuutelis sentää.
Keske laskenna ne ryäkäleet lentää pusikkoo.
Toise pusikos on jo toine sakki ja sitt ne lentä sekasi..
mä sekosi taas laskennas.
Sen pystyin laskema ett porukas oll yks punatulkku koiras.
Enimmäkses on talitintei, sinitiaissii, keltasirkui, hömötiaissii.
Muutama kuusitiaine ja pari työhtist.
Kolme mustarastast.
Taivaall lens kaks korppii.
Täss on kans laskenna sekottaja.
Toine sekottaja oottaa toisellpuall pömpelii. Nämä ku tulee lähtee tappeleva närhekki.
Täss voi tull karkeaan loppu arvioo ja tehr summittaise arvio tirpusist.
Saldoks veikkaisi n.60 lintuu..ja kolm oravaa niit ei kyll kuulun laskee.
Ei kovi luotettava tutkimus ole..no ku ei pysty.
Nii ja joskus meill on hiljasemppa, en tie miss sillo kaikk ovat.
Paremmas ravintolas vissi.
Tänäp on taas satan ränttää. Räystä reunas oleva jääpuikot sulaa tippa toisen jälkee..
En lasken tipoi, inhoo matikkaa!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ainavihantaa

Mä ole huaman ett mä odotan niipali kevät ett sellane vihreys saapuu.
Vihreys on tietyst se ensmäine pointti kaikk muu tulee sit kylkiäisiks.
No mutt on kai sitä vihreyt kokoaja! Valkost, vihreet ja viel kaikk taivaan sävytki.
Turhanpäite määki taas kitise. Vaikk kyll mä senpualee tykkää ett aurinko paistais.
Tämä vihreyde mä vast hoksasi ku luin uurest Luontolehdest
näist kaikist kasveist ku kesätamineis tuoll mettäss hilluva.
Kasveitte nilkoi eikä klyyverii ei palel vaikk puhuri vihmoo.
Kummalist ku ihmine luulee näkeväs mutt ei näekkä tai sitt sitä
pitää ittestäs selvänä..yllättävä paljo on vihreää.
Kasvit jaotellaa niide talvehtimistavan ja silmujen mukkaa erillaisii elomuotoihi.
On ilmitalvehtijoi, matalatalvehtioi, puolipiilijöit, piilotalvehtioi jne..
No olkkoo millai on. Mä opiskele sitt lissää joskus.
 Mä lähdin oikke paika pääll kattomaa näitt kaikkii ainavihantii sun muitt piilos olevii piiliöi.
Havukasvit ovakki ilmitalvehtijoi. Ihan niinku ilmiselvä juttu.
Sua reunas on suapursuu nii vihreenäs.
 Lehde säilyväkki talve yli, ne ruppe vaa roikottama
ittes tollai kivast ja pikkase käpertyvä ittees.
Sama aromaattine tuoksuki on jäljell. Ny vaa mun ei tull nuppi kipeeks siit.

Kyll tässäki kasvis on kivoi yksityiskohtii.
Mustikka on oikke pali vihree ja huomioikaa nua pikkuruiset silmut!
Mustikoi on viell ei taida oikkee kelvat piirakkaa..en maistan
Puolukka kuuluu matalatalvehtioihi se tykkä tost lumest suojanas.
Puolukka onki selviytymise mestari. Yhteyttää lähell nolla astett ja ei pali valo tartte.
 Sanomattaki oll selvä ett mä söin nämä puoluka
 Sissikaartiin kuuluu tämä variksenmarjaki.
Sama ulkoasu ku pysyy säästyy energiaa.
Riidenleiko on kans matalatalvehtija.
Kanervaki säilyttää vehreytensä talven yli
Kukatkin kuivahtaneet kiinni vai onk nua siemenkotia?
 Talvikitkin ovat ainavihantia. Lumen alla vihreät lehdet
 Sammaleet vihertää ja kallioimarre.
Aikas paljo mä löysin ainavihantii. Pihapiirist enimmät.
Kummallist täsä on ett kyll aina muistan missä mitäki kasvaa mutt
leivinpaperii ei kaupast muist tuada vaikk se jo kolm kertaa lapus luken.
Muisti turvaamiseks on joskus pakko laittaa ruksi kätee..
sitt mä kovast muistele ett mitä pahus tua ruksiki tarkotta.
Kotomettis ku liikkuu ni tunnista hyvi jo vakiliikkujie jäljet.
Eläkkeell oleva naapuri isännäl on hyvi vetävä askellus tälläne
traktorimaine alta pois veto..
Mä ole ajatell ett hänki tunnista mun jalan jäljet, mutt mitä
mahta ajatell ku välill maas on takapuale jälki tai koko kroppa
levitett hankell. Niinku nykki ku kuvasi noitt puolukoi.
Mahtaak hän ajatell ett mull on noi heikko kunto ett täyty välill huilat..
 Tänäp on satan pikkase lunt
 Sitt rupes satama vett ja tull oikke kunno sumuu.
Keväist kelii jotenki.

 P.S.
Sunnuntai ehtooyäll mun rupes yhtäkki syrän hakkama kauhiast,
 naama oll iha punane, menn ruakahalu ja huimas.
  Ens mä luuli ett olen kiihkeest rakastun.
Toiseks mä luuli ett tull paha mummutauti kohtaus.
Kolmanneks mun vast tull mielee ett ny iski norovirus.
 Yllä oleva kuva on noroviruksest. Tää änvee onki sellane poika ett kaato
mun totaalisest sänky pohjall. Mull oll iha veto pois paitti sillo ku karasi vessaa.
Semmose tilantees olisi päihittän jonku pikajuaksijanki.
Änvee purot painoo vuorokaures kakskiloo, siihe en olis ite pystyn!
Sairasti aika lievän ja paranin äkkii.
Änvee on sellane ett se käy ja kukkuu kovillaki pinnoill.
Pysykkä terveen ja muistakka hinkat käsiinne ahkerast.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uudelleen latautuminen

Viikko on sitt vierähtän sillai ettei lujemppa voi enä menn..tai jos menee
ni mä putto jossai pahas mutkas rattailt.
Maanantaist klo:16 perjantaihi klo:07 tull painettu töit 45 tuntii. 
Tyämaall oll kaike lisäks poikkeus tilanteide ohjeistukse pääll.
 Nukuttuu tull vaivase 4-5 tuntii joka päivä. 
Keskiviikon alko tuntuma ett mä ole sisätiloje vanki.
Tyämatkat on taittun oma henke kaupall. Liukast, pakkast ja pyryy.
Pari kertta auto läht ohittama ja mä ole saan jarrutta ku pusketa vaikk reka ettee.
Olenki tull siihe tulokse ett täll viikoll oll liikkeell pali ittemurha kandinaattei 
mikä sinänsä on valtaisa surullista.
Ohitus tilanteis ei välitett vaikk ei piiruka mäe takka näkis tuleek sielt vasta joku.
Pyryisen aamun ko ajeli kottii ni mun ohitte menn valkone matala malline auto
nopeutt oll ihan liian paljo ja auto peräpää heitteli hottentottii.
Kilometri pääst se auto oll ojas ja vierell seiso kaks vanhaa ukkelii(mun ikäsii) surkke näkösenäs.
Valtaosa autoilijoist ajaa pakoputkes kii ja etäisyysväli on vaa autokoulu ohjeistuksis.
Pitki viikkoo must on tuntunu ett binkohallist on moni voittan ittelles ajokortin ja kaffepaketi.
Pikkase päänvaivaa aiheutt sellane olemato juttuki ku riistakamera oll tallentan...
Ihan viera näköne mies on kuttaroin mein pello reunamall. Riistaa hänki on tavallas.
Ilmeist päätelle hän on kyll hokan kamera kuuses. Täyty selvittää sitäki viell.
 Yhten aamun ku heräsi (siis päiväll) paisto vähä aurinko.
Sitä ihailles huamasi linnut korkeell puus.Tilhet onki saapun puutarha aikas ajois.
 Karasi mäjel kamera kans ja huamasi ett pääll onki vaa yäpaita.
Isänt ja likka on sairastan norovirukse hett alkuviikost.
 Koton ja töis on leijaillu sellane aromine tuoksu.
 Säästän teijät yksityiskohdilt.
Mull on oll se vertta kiiru etten oll kerin sairastuma.
Tämä onki sitt ainoo kuva viikon aikan.

Omii ja toiste asioitt on toimitelt ja torstain kävein paikallislehde toimittaja.
Pyysi hänelt jottei laitettas lehtee kuvaa mun silmäpusseist. Katota kui käy.
Perjantain mä siivosi pirti. Pyykkikone jyskyt kuuskertta ja rupes huutama jo armoo.
Viime yän mä touhusi sitt kahtee ast ja meni maate.
 Olo oll sellane niinku joku olis klapill kajauttan suaraa alventtii.
Tämä valtava pitkä kirjotus viittaa siihe ett täst ruljansist ei selvii
mitenkä muuten ko vaa täytyy ladat ittes uudestas.
Posiitiivist täss lataamises on se ett keinot on keksitty ja varmaan moni se arvaaki.
Se on luonto ku mun lataa. Ei muutako kohnaamaa.
Luanto se on ku korjaa vanhanki koneisto.
Parast lääket on hiljaisuus ja raitis ilma. Kaike lisäks luonto ei vaadi mitään!!
Tähä korjaamise voi menn aikka ja mont kohnaamist mutt ei se mittää.
Alotinki sitt tänäp joelt. Lähdetti pojatyttäre kans reissu. Eväät otetti fölii.
Kartalt katteli etukätte ett käydä kattomas milt näyttää joel.
Pari kivaa paikkaa tiedos Siirinkulju ja Ämmänkuolema.
Pojatytär on 11v ja kerttaka hän ei kohnausreissuill sano ett mennä kottii.
Hän on oppinu tekee semmosii havantoja luonnost ett muakin jo huimaa.
Ny olla sitt tult Siirikuljull.
Joes on jäät vaa reunamill. Virtaust on ja vesi on aika korkeell.
Rannall on tuoreit jälkii ketuist, peuroist ja koiraki menny.
Siirinkuljun mutkane kohta tekiki joest aika leviän.
Mistähä tämä Siirikulju on mahtan saada nimes. En oll viell löytän tietoo mistä.
Jäät ja oksat muodottiva kaikkee kivaa katsottava

Pitsimyssyjä?

Muutama sorsaki nähtii..
Ämmänkuolema ku tultii ni rannast juur lähten elukka.
Jääll oll jälkii ja vesipisaroi.
Tulkitti ett täss olis ollu saukko ja ehkä kaksiki.
Ämmänkuolema on kuulemma saan nimes siit ku joku nainen
 on kuollu tänn kuorman alle. Mikä kuarma sitä ei tiedet.
 Rantaniitty on kuitenki ollu suosittu karjanlaiduntamis paikka.
(Ole luken paikkakunnast kertovaa historia kirjaa)
 Oikke kiva kolmetuntine ja lataus on hyväs mallis..