torstai 26. marraskuuta 2015

Vihriää

Nii se enslumi menn sitt ja sulas pois.
Vett on satan parise päivää.
Kuvakansio ole siivoill ja heitell ulkosell sitä myäre ku oon jonku tolku niihi saan.
Mull on semmone ongelma näiss luantokuvis ett mä en millä muist mist ne kaikk
kuvat oikke on napsittu. Olis vaa kiva jossakin kohdin tietää. 
Tärkkeimmä paikat ova jossaki muisti klapull kyll..silti on ontuva homma.
Laitetaas tulema jottai kesässi kuvii iha muistelo vuaks..
ett kuin vihriää olika sillo joskus kevätkesäll.







Palataas vihreist tähä päivää.
Mä voitin kiva joulukalenteri Romppalan blokin arpajaisist
Jokases pussukas on siemenii ja ole tietyst niit krapistell.
Kiitos viell Linda ja Mimma

Vointeja kaikille!
Valoa on kohta luvassa..kevätt kohti.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Jäätä ja ripaus punaista.

Poikkesin tänäp pikasest mökill tarkistama ett kaikk siell hyvin.
Epäili ett jos märkä lumi on painan vaikk puitt ja ne notkollas.
Mut pikkase vaa oliva taipun muutama nuar koivu kränä.
Pakkase puall mentt tämä päivä ja kuin olika jotenki kalsa keli järvell.
Oli olevinas vilu.
Järvi on ruven jäätymä rannastas.
Vastarannall sumu nii sakee ettei mökkejä erottan.
Koitin jään kantavuut. Olisko ny parise senttii.
Ei pääs luistelee viel. Jos sää ennusteit on uskomist ni huame sitt lauhtuuki.
Kaislojen kaartuvaa taidetta..
Punane paalinaru järven pääll on ku helminauha.
Ripaus punast on tässäki kauniis suulin oves.
Harmaat, sinervää, valkost ja ripaust punast on päivän färit.
Näill mennää ja katota mitä huamine tua tullessas.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mää kans..

...laita ny kuvii enslumest.
Mones blokis onki ny oll lumissi kivoi kuvii.
Lunt on satan sillai hissuksee, mutt viime yän on tullu pikkase enemp.
Mä ny en mikkä lume kaveri oll enkä oll odottan mittä valkost taevaalt.
Onhan tää lapsill kiva ja on se maisema valosamp.
Mull on useemp vapaapäivä ja olin suunnitell tekevän puutarhas
viell vaikk mitä se tähde pikkase riipii tää lumi.
Noh, sielt ne hommat sitt mahdollisest löytyy ku tämä lumi sulaa.
Jos sattu ett maa jäätyy ja lumi viihtyy ni mun täyty huame menn
kaivelee lapiot ja haravat jostai lume altt taltee.
Kaimaar ne jostaki löytyy...rojekti viärest.
Mä ole taas oll pikkase hualimato tai ainaki muistamato.
Rantakasvi kirjott blokissas ett sähwöt oll poikk lume tulo takia.
 Meill ei suuremppa hättä tull vaikk kajahdais piuhat poik.
Muutenki lämmitetää puill ja pihasauna toimii puill kans.
Enemmä tarvis opetell puuhellan kans sapuska laittama.
Sähköpattereit en oll laittan pääll ja tuskin laitanka jos leuto talvi.
Söpölä vilkkuvalo ei mein lämmityksill pääs rikastuma, täss asias mä ole tarkka.
Muistutus tull siit ny ett mun pittä menn tarkastama ulkohuussi
semmossee kuntoo ett sinn voi menn jos nua sähköt menee poik. 
Agrekaattiki on hankittun mutt viell ei kerttaaka oll tarvit. 
Se siit sitt. 
Aamun krahinois mä lähdin suall. 
Meninki pikkase eri reitti tualt puutarha eteläpualelt.
Oll pakko palat takasi kottii ku lunt siell oliki pikkase enemp ja polku sen vert
vieras ett en ottan mittä riskii ett alapualell olis oll joku upottava kohta.
Eiku vaa sill samall turvallisell reitill. 
Paljo oll peuroje ja rusakoitte jälkii.
Rusako ja jänikse jälkii en erotakka toisistas.
Joissaki kohtii suallaki lunt oll paljo enemp ja sitt taas tull
kohtii missä vaa pelkkä sentin kerros.
Kyll maisema oll iha erillaine ku muutama viikko sitt 
ku viimeks olen poiken.
Jo kaukkaa erot mist hirvi oll kulken ku puist oll krapiss lumet maaha.
Pikkase aurinkoki koitt pilkistää.
Suall oleva iso oja on alkan jäätymää..
Harvoin tää oja keskell talveeka on iha umpijääs.
Viell oli suall kiva kulkkee.
Sualtt ku rämpin kottii alko aurinko paistaa ihan kivast.
Juur viimeviikoll manasi ett tull alotettuu lintuje ruakinta liian aikasi..
kun ei mittä luntaka ole.
Mull on neljä ruakinta paikkaa ja jokases on tasane asiakaskanta.
Siämenii kuluu melkosest ja juur katteli ett auringonkukan siämene ova vähis eli
koht on 25kg kulunut tätä sorttii...
Pähkinöi on kulun yli 5kg ja kauroja saman vertta.
Tosin isoin pömpeli automaatti on ny täynnä ja sinn menee 
melkke parise ämpärillist tavaraa.
Killuvis kupeis näin eile töyhtötiaisii muutama.
Punatulkut on pysytell pois.
Pikkusii kuusitiaisii on enemp ku ennen.
Vaihtelevii näyttä oleva nää talvekki asiakkaitte suhtee. 
Huame pitää tehdä uudet sörsselit näihi kuppeihi
pohjat alkaa häämöttämää.
Tää leipomise määki ossaa.
Kolmas kertta ku teen tämmöse satsin makkarapuu verkkopussukoihi.
Lisäks ole ostan kaupast niist kilon talipötkylöi.
Koht tulee perikato näitte siivekkäitte kans..
kauheit syämäreit nää puutarhan apulaiset!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Kuus kuvaa kesäst

Sai haasteen Saraheinältä
Tämä haaste on ny oikke  tervetullu....
 Ny onki kiva plarat kuvei ja hunteerat millai se kesä ny menikä..
mutt totta se kyll on ett valtavast tulee uussi suunnitelmii ja niit muistoja!
Oll tää pikkase vaikee homma valit kuus kuvaa, vaikk aiheki oll vapaa.
Mä rajasin tämä raakast sillai ett nää kuvat on kaikk napat mun puutarhast
ja kuvis piti vaan olla kukkia.
Luontokuvii oll paljo enemp ja ehkä se vois oll toine postaus se.
 Kanadanatsalea alottaa kukintaa rorolandias
Melko uus tuttavuus tummakurjenpolvi
Vanhinkos syntyny pastelli ilo!
Mun kallio ja ihanaiset tervakukat
Unikkoja mä melke rakastan..niit pitää olla valtavast.
Kukkapenkki joka on ku luonnossa niitty..tähän mä pyrin.
Rentoa rehevyyttä eikä mitään pilkutusta.

Haasteen voi heittää nyte vaikk seuraavill:


Täälläki nyt sadell hiukka lunt mutt siit huame.
Mukavaa viikonloppua.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Meillpäi on tämmöst

...edelles.
Semmost sumust ja märkkä.
Lunt ei oll viell tullu. Öisin voi oll pikkase pakast.
Mettälenkit on supistun johonkki olemattomii pienii kohnauksii.
Ulos kumminki kaippaan ja valone aika on nii lyhkäne.
Jos päiväll ei kerkke ulos ni onneks on tämmösii mettäteit mitä
on helppo hämäräski kuttaroir. Katto ylös ni helppo suunnistaa.
Puitten latvuksest jättävä taivaakajoll se vertt aukkoo.
Aukoist pilkistävä tähde jossei satu olema kovi pilvist.
Ottalampun kajos pärjää oikke hyvi jos sattu nimittäi tarvittema valaistust.
Muuten mä en suasi tämmösii paanoi, tykkään liikkuu mettäs
ja semmoses vaihtelevas maastos.
Ny ei autt oll mitenkä kranttu.
Aina jottai kuihtuvaa kauneutt tarttuu räpsyihi vaikk valo ei riitt
 kuvaamisee mittä mainittava hyvi.
Mustikat on rypistyn iha flättänöiks. Rastaat niit käy kyll viell nokkimas.
Ei kovi häävii piirakka taitas enä tull.
Mustikka on tehny jo komiat silmut ja ei varma kovi kaua tarvis
pittä maljakos ku ruppeis vihertämä.
Mettäreunama lupiinikasvusto töröttää vakaast pystös.
Siemenkorat on tyhjentyn syksyn tuuliin...
Poikkesi kyttämä peuroi pello reunamall. Tää on iha varma kohde.
Ensmäistäkä peura ei näkyn mutt taisiva peljästy ku mä aivasti nii ett 
tienoo kajaht. Joku flenska poikane koitta saar mun ruhost yliottee.
Toistaseks mä laitan hanttii ja oikke kovast.
Mustanas sojottava auringonkukkasekki..alventit päin kentturaa.
Kytätääs vaihteeks lahossi puit joit mettän omistajat makkuuttava teire varsill.
Taitaa tämä oll pinovyökääpää joka on saanu helmoihis pikkuse pisarat.
Tätä en tie..joku keltahaarakas. Tua kyll mukavast färii tähä päivää.
Heti ku aurink heittä piänenki kajo ni maisema muuttuu.
Börje nauttii olostas ku ei oll kuuma.
Pitkii kiarroksii tekee puutarha reunamill ja käy naapureiski
vaikk niihi pikkase matkaa.
Kottii tulles tää hermanni saattaa tull vastaa tiäll...
kotii on monast viell pualisekilsaa.
Olenki miättin ett kuin iso reviiri leikatull katill oikke voi oll.
Likat makkaa kaikk päivä sisäll mikä sitä olles
ku ei tartt niit päivystää ja vahtii.
Enslumi ku sataa ni Börjell koittaa juhla!
Voikk kissa enemppä enää tykät lumest ku Börje.
No sitä ensmäist lumee odotelles.. 
päätän jorinat täält kahelist.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Platikat puus eli puutarhan opasteet

 Vanhat leikkuulaudat meinas joutuu roskalavall.
Tyäkaveri pelast ne mull! Kiitos H.K.
Heti ku mä näin tämä läjä ni äkkäsi mitä näist teen.
Platikoist tuleeki kyltei puutarhaa.
Putsasi kaikk laudat ja maalasi ne jo syyskuus.
Tähä meniki sitt kaikk loput valkose maalin jämät.
Maalatut leikkulaudat kulkeutu mun äiteell ja hän maalas kyltteihi nimet.
Kyltit palaurui mull ja mä vetäsi kerrokse oksalakkaa viell pääll.
(Oksalakka pitää oll semmost mikä käy ulkotiloihi)
Lakkaukse ansiost säilyvä sitt paremmi tuules, aurinkos ja sattees.
Kestävä sen ku kestää.
Tämmöse maalituubit on kätevii ku tarvitaa vaa loraus maalii.
Mielleissii färei voi sekotell käteväst vaikk faneri kappalee pääll.
Näist kylteis oll tarkotus tull semmossii ilossi, krouvvei ja heikunkeikun
juur mun puutarha sopivii platikoi.
Eli ei taaska mittä "sillihaarukka" meininkkii.
(Sillihaarukka meininki tarkotta tyylii mill tavall hoideta puutarhaa.
Jos käytät joka rikkaruaho kynimisee aikka ni olet sillihaarukka puutarhur.
Mun äitee on just tollane sillihaarukka puutarhuri) 
Ihan idea alust alkkae mull oll katottuna paikk mihi nämä motataa.
Missä nimes en meinan niit teljet mihinkkä soukka tolppaa.
Näitte kylttei hintta on vaikke laskee ku
tarvikke oll mull jo olemas. 
Oksalakka ostin mutt sitä menn iha piän määrä
ja sitä tarvitaa sitt seuraavaa tuunaukseenki.

 No täll tavall iso mäntyki sai viell aikka olemas oloon.
Pikkase keikkuu tos teitte risteykses konteis tämä puu.
Ny männyll on tärkke virka toimitettavan.
Ja eikös tämä tikan ryäkäle käynny jo koputtelemas tota ylint opastett!
Lens omenapuuhu ja mä annoin asiallist palautett.
Mutt kattokaas tota ilmet.."mitä ihmett sää siell jäkätät" ilme.
Sitt tämä tokottaja kääns selkäs ja siirty rasvamakkarall syämä
sillai ett pää nutis satakertta sekunnis.
Mä tykkä ett mä ole hävin tämänki erän täss tikkoje taistelus.
Mukavaa viikon alkua kaikill tasapualisest.


(Tikkoje tuhoist enemp täss postauksess) 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Plottinokkii

Marraskuu on menny venymäll ku kumminauha pualee välii.
Huiskinhaiskin sitä kiitää paikast toisse ja hoitelee kaikkii asioit.
Miätti semmotti asioit joill ei tämmöne kahellmettänelävä ei voi mittä.
Niist ku äänees koton pauha ni isännäll on oitis lause siihe:
ann hevose miätti, sillo isomp pää.
Jotenki on sellane tunnelma ett missä ei oll kuitenka mittä järkke.
Tiäsit vaikk oliski mutt tunne on vaa se.
Kauhiaa hoosotust ja olemattoma hosumist lopunperin.
Tekis miäll painaa jarru pohjaa ja jättä se sin..
 Päivät on oll synkkiöi ja valone aika supistu ja supistuu.
Eile ehtoopäiväst oll jonkusorttimenti myräkkä.
Vett tull oikke kunnoll ja tuuliki yltys johonki pikkase myrsky kahinoihi.
Mahraisik tämä puurunko kuva kajasta jotenki tätä aikka?
Ruskeet, harmaat ja mustaa klomppines päivines.
Surullissi uutisii kantautuu maailmaltaki. On tää maailma mallillas.
No mutt sillai se kumminki on ett mustaa mötikkäänki ruppe kasvama 
keltassi ilose olossii kääpii mitä lie?
(Poikkesi mettän kulotus alueell)
Ova niinku isoi plottinokkii..
Koht tämä parimeetrine hiiltyny puun torso on täynn elämää.
Myräkä jäljilt kulotus aluee pääll on kaatumaisillas leppä.
Taivaaltaki aurinko pilkist..
Jokane kuappa ja notkelma oll täynn vett..
tääll oll oikke haastava liikkuu ja sai ajatukse muuhall.
Piänt kauneut riittä vaikk on näin yksinkertast.
Puron solina oll rauhottavaa sekanaisell päänupill..
Alueell on istutett kuusen taimii.
Puupelto lienee hyvä nimitys tähä.
Heti ku aurinko paista enemp pikkasenki aikka ni tule
miele ett talvipäiväseisaukse on n.39 päivää.
Muutama päivä toho ni olla jo se sesonki ohitett..
eli kevättä kohti menos vaikk olis kui synkkiä!