lauantai 29. maaliskuuta 2014

Perjantai ja lauantai

Loma jatkuu ja tulee sellainen olo..ettei ne työt taida tekemällä loppua!
Kutakuinkin tavoitteeseeni pääsin.
Lomakin tässä loppuu..pah.

Perjantaina sain metsäisen rinteen siivoutua kaikesta tuulen heittämästä roskasta.
Karhunvatukat kasvavat myös samaisessa rinteessä ja sai kauhealla ähinällä katkottua
 kuivat oksat pois,-että osaavat olla täynnä vihaisia piikkejä.
Metsäiseen rinteeseen hyvä hara on sellainen vanha kunnon heinähara.
Haralla vetelin kuivat oksat ja ruohot vanhalle tielle josta tyttäreni
kärräsi monta kärryllistä roskaa pois.
Kivetyksiä tuli taas siivottua. Nyt vanha tie näyttää siistiltä.
Varastoon on kertynyt kaikkia merkillisiä tuoleja,
 kannoin ne vaihteeksi  tuohon aidan eteen.
Tämänkin kivireunuksen sain siistittyä isommista oksista.
Huomasin että ahomansikatkin
tekee jo lehteä tossa aidan päällä.
Katos vaan,-uusia naapureitakin tulee vinhalla vauhdilla..
Käpyjä olen kerännyt talteen jatkuvasti..on sitte mainiota katteena.
 Punalehtinen japaninvaahtera on hengissä ja lisäsin sille käpykatetta.
Viime vuonna jäi väliin tämän vanhan tuomen siistiminen.
Katkoin vähän oksia ja vetelin nokkosia juurineen kivien joukkosta.
Tuomen vasemmalla puolella kasvaa metsäpaatsamaa jota koitan myös varjella.
Paatsaman juurelle on sitkeästi pesiytynyt pajua jonka nyt melko hyvin saanut 
kitkekettyä pois juurineen..huh huh 
Tuomen oikealla puolella on ollut risuaita. Lähinnä suojaamassa vierellä
kasvavaa japaninvaahteraa. Aita oli jo pahasti lahonnut ja aloin sitä 
vielä myöhemmin perjantai illalla purkamaan.
Sinivuokot kukkivat upeasti
Kaikki kissat ulkoilevat koko valoisan ajan.
Välillä torkutaan aidalla tai ruohikossa.
Börjellä oli ensinmäinen sisilisko jota heiteltiin ilmaan!
 Lauantai aamulla aloin tekemään aitaa ja totesin,
 että tässähän loppuu nämä poikkipuut heti alkuunsa kesken.
Ei auttanu kun ottaa lava-auto ja hurauttaa metsätien varteen, mein puu savotalle.
Meno oli heti sanoisinko hieman haasteellista. Kuusen latvuksia roikkui tien päällä.
 Mä karautin alta sillai kiemurtelemalla ja oksat vaan krapisi.
Isommalla autolla kun tänne tulee täytyy ajaa aina tie loppuun asti että saa auton käännettyy.
 Ja kun mä lähestyi tätä kääntöpaikkaa niin aurinko kajasti sivusta..keskellä tietä
seisoi komee hirvi, upee näky!
Siin se katoi mun autoo ja mää sitä ja tilanne kesti sekunnin.
Aika kasan keräsin ohuita risuja.
Kiipesin ison kiven päälle ja tiirailin kahelinkulmalle.
Joo noi isot kuuset kun tossa on kasvaa mein pihassa!
Keskellä uhkeana on pihakuusi Anskarius.
Mettäs olis sitten ollu vaikka kauan..
Muutaman käppyräisen kannon heitinlavalle. Puutarhassa ei ole
koskaan kantoja liikaa, vai onko?
Suopursukin alkaa kohta kukkimaan, nuput on jo upeita.
Vesurilla minä siistin nuo ohuet rangat ja viimeistelin aidan.
Ei häävi ole mutta virkansa toimittaa.
Nuo pysty tolpat ostin viime syksynä alesta.
Tolppia ei saanu lyötyy maahan tasaisin välein kun tuolla kuusella oli
niin mahdottomat juuret.
Tolppien päähän laitoin taas noita saviruukkuja.
Karhealle sisäpuolelle pääsee taas ötökät pitelemään sadetta.
Voishan tähän laittaa vaikka mitä koristeita.
Tämä oliki nyt melkoisen pitkä postaus..
.Kaffetta täyty juoda istumalla tuossa keltaisessa tuolissa.
Tekemistä olis vaikka mitä, mutta on pakko mennä raivaamaan 
sisätiloja kun koti muistuttaa jo rytökärpän pesää, niinku täälläpäin sanotaan.
Se on moro!






torstai 27. maaliskuuta 2014

Lautasmalli, häätanssi ja muuta höpinää

Mahtava päivä tänään. Tuuletonta ja aurinko lämmitti kivasti.
Aikataulutus meni tänään ns.pommiin, mutta jotakin sain aikaiseksi.
Äitini tuli kanssani klapittamaan. Homma etenee rivakasti kun välillä ei tarvitse
ryhtyä pinomaan puita. Saimmekin kaikki pöllit klapeiksi ja samalla pinoon.
Pikainen laskutoimitus tekee.. 27 mottia klapeja valmiina.
Aamulla sainkin hieman korjailtua puuvarastoa eli liiteriä.
Muutama vuosi sitten rakentelin ison pellisuulin sisään tälläsen puiden 
säilytys paikan. Lavoista tein lattian ja nurkat järeistä puista.Neliöitä parikymmentä
ja aitojen korkeus on kolmisen metriä. Muistuttaa lampolaa, tiedän.
Puretuista trukkilavoista tein tollaset seinät. Nurkkapylväs on valettu betoniin.
Lattiaa korjailin tänään jätelaudoilla. Menee vielä muutaman vuoden.
Tähän tilaan meneekin parin vuoden klapit.
Miesväessä tämä mun "liiteri" herättää varmasti ristiriitaisia tunteita..
yksikään mies ei ole puhunnu mittää!Veikeät ilmeet kasvoilla vain virnuillaan.
Jos tämän olis mein isäntä tehny niin sitä olis jo monen miehen voimin arvioitu.
Seisottu kädet taskuissa ja pohdittu kimpassa,- kehuttu ja moitittu.
 Kissat on jatkaneet kauneus kylpyjään ja sitten sisälle.
Kun koittaa hieman krapistella roskia turkista pois niin siitä ei oikein pidetä.
Kaffe paussilla huomasin että puuhevonen oli saanut kivan aterian.
Lautasmallin mukainen lienee..kyllä lastenlapset osaa.
Sääsket esittivät monta häätanssia!
Auringon säteet siivilöityivät ruostuneiden sosemyllynterien lävitse 
tehden harmaaseen tolppaan pitsiliinoja.
Kevät on ihana!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Aikataulutyötä


Se on sitten viimeinen talviloma viikko käsillä tai kevätlomalta tämä kylläkin tuntuu.
Nyt tilanne on mennyt niin hurjaksi, että minun piti aikatauluttaa koko "loma".
Tiedän, tiedän toki ettei niin pidä tehdä..lomalla.
Syksyllä tuli tehtyä vain pakolliset hommat kun tuo vasen käteni leikattiin..
nyt ne edestään löytää mutta kaiketi tästä selvitään kunnialla.
Töppöstä toisen eteen vaan ja päivän valoisuus pitää käyttää hyväkseen.
Puutarhatyöt ei tunnukkaan työltä mutta varaston siivoukset ovat sitten toinen juttu..
Polttopuiden teko on pakollista jos meinaa tulevana talvena pirttiä lämmittää.
Aikatauluun on lisätty reilut tauot jotta pääsen pikaisesti käymään vaikka järvellä.
Olen rytmittänyt fyysisesti erillaiset hommat tunnin jaksoihin ettei kroppa
ala reistailemaan kuten joka kevät käy kun tämä ns.isoratas alkaa pyörimään.
(Viime vuonna toukokuussa oli kesäloma ja tein hommia niin että polveni kipeytyi tosi pahasti)

Herätys on joka aamu ollut klo:06 pakollisten aamu hommien jälkeen ulos.
Kolmena päivänä moottorisaha pärisee jo klo:9 jälkeen
rankakasa alenee ja pölliä tulee kuin linjalta.
Tunnin päästä kalkattaakin sitten jo klapikone..
Kaffe ja sapuska tauko tulee pidettyä.
(Yleensä olen ollut ruokailun aikana kotona)
Keskellä päivää on pakko ollut käydä kylillä,- kaupoissa ja asioilla.
(Kilpailutin vakuutukset ja samalla nostin omaa tapaturma vakuutuksen tasoa) 
Iltapäivisin aikatauluun on merkkattu puutarhan siistimistä.
Kivihullun elämä on ainakin keväisin ankaran oloista kun kaikki isommat
roskat noista kivien välistä täytyy nyppiä pois. Vaahteran alusta on aika työmaa.
Harava suihkaa ylimalkaisesti, isolla pihalla ei neulusten peräs juosta.
 Mun kaikki kukkamaani on julmetun kokoisia kun tykkään että on paljon näyttävämpi
isona alueena kun pieniä kököjä siellä sun täällä.
Ensinmäinen 5x10metrin kukkamaakin on nyt siivottu.
Talven törröttöjät katkottu ja kevyesti harattu..maa oli muuten vielä jäässä.
  Jokaisena päivänä mulla on ollu pomo.
Tänään Elsa on kulkenut mukana ja tarkastellut toimintaa.
 Eilen mun pomo olikin sitten Minttu.
Siivosin eteläisen rinteen metsäpuutarhan polkuja ja huomattiinkin
sitten Mintun kanssa, sangen kumma juttu..
  Joku oli maannu yönsä heinikos ja tehnyt polkujakin sinne sun tänne.
Minttu ei vissiin tykänny ajatuksesta kun meni hmmm.. kus..eiku merkkasi
häntä pystyssä koko makuukamarin.
Lauantaina löydettiin pojan tyttären kanssa järveltä lintutorni.
(En kiivenny sinne lintutornii kun ajattelin että jos vaikka hajoo mun allani)
Torni on kivasti kallion päällä mistä näkee ruovikkoon ja järvelle.
Tänään tunti meni siinä kun piti käydä kattomassa joko jää on sulannu.
Mahdottoma iso kaislalautta uiskenteli jään ja sulan veden reunamalla.
Lintutornin alapuolella oli pelto ja joku on ollu fiksu ja kerännyt kaikki
piikkilangat reunamalta näin kivaksi rullaksi.
 Takaspäin tullessa meinasin ajaa ojaan kun näin tämän linnun.
(Toivotaan että saan parempia kuvia myöhemmin)
Töyhtöhyyppä on sitten suloinen ja laulu on korkeaa naukumista.
Soidintanssi on huikeaa taitolentoesitystä.
Hyyppä suosii lyhytkortista ruovikkoa ja tekee sinne pesän.
Huolestuttavaa on että pesivä hyyppäkanta on taantumassa koska peltoja
muokataan niin voimaperäisesti keväällä jolloin pesät tuhoutuvat.
Tässä meni aikaa luvattoman paljon ja aikataulu rupes pettämään.
Ei auttanu kun taas ruveta klapittamaan ja ripeään tahtiin..hop hop!
 Sitten kun aurinko paistaa metsän reunamasta näin, arvelen kellon olevan
suurinpiirtein 18.30. vartin heitti arvio.
Aika mennä sisätiloihin kun huomenna tulee äitini klapittamaan mun
kanssa..parempi levätä että pärjää kunnon työryskylle!
Lopuksi pomo esittelee tässä huomisen työmaan.
Alamaan kiviaidan siistiminen ja tuon polun siistiminen.
Uni tulee taas muutamas sekunnis kun pään saa motattua tyynyyn.
Ei paljoo kiinnosta televisio ohjelmat.




tiistai 25. maaliskuuta 2014

Keskellä "ei mitään"

Äitini kanssa oltiin "kohnaus" reissulla.
Muutama tunti vierähti ja löysimme upean paikan 
keskeltä metsää.
Metsäistä polkua kilometri ja aitta tervehtii tulijaa.
Aivan ensinmäinen huomio..ei sähköjohtoja.
Varjoisan rinteen iso kellari. Vuosilukuna 1910
Etuseinä antaa viitteitä että talon väki on ollut melkoisen äveriästä porukkaa.
Hulppean navetan tarpeistoa.
Navetan päätyä on paranneltu tuohilla ja päreillä.
Aurinko ja sade haperruttanut hirsiseinää. Näppärä ratkaisu.
Navetan sokkelikin tehty uhkeista kivistä.
Melkein kaikkien rakennusten katolla oli pellikatto.
Jostakin kumman syystä savupiiput kaikki purettu.
Pellikattojen asennuksestakin lienee roimasti aikaa.
Hevostalli. Hirsien rakosista näkyi kiesit.
Navetan seinät alkavat sammaloitumaan.
Luukusta kulkee toistuvasti joku eläin sisälle pahnakasaan.
Lienee supi saanut ihanan kodin.
Asuinrakennuksen vintin ikkuna
Kamari?
kurkistus verhon raosta..
Lampola ja hirvimiesten passi paikka 13
Vieressä varmasti taloon kuulunut pelto.
Veräjä on nyt tarpeeton
Kovassa käytössä tämäkin salpa ollut
Kaivo oli ihan pihapiirissä. Vettäkin näytti olevan
Taidokasta..ei ollut muovisaaveja käytössä.
Elanto lienee tullut pellon antimista, karjanpidosta ja metsästyksestä.
Varmasti myös kalastuksella oli merkityksensä,-suulista löytyi taidokkaasti
tehty rysä vanteineen ja ehkä pellavasta verkko.
Hyvin palvellut.
Talon kulmauksessa on kasvanut ainakin mustaherukkaa.
 Pihapiirissä jäänteitä omenapuista ja syreeneistä.
Omenatarha oli aidattu aidalla joka oli lahonnut maahan.
Kaunista on ollut ja on vieläkin.
 
Mikähän perhe täällä keskellä metsää on elellyt?
Miten kaikki on päättynyt?
Mikä on paikan tulevaisuus?
Näissä paikoissa mielen valtaa haikeus.
Nykyajan ihmisestä ei taitaisi olla elämään täällä..
ei ainakaan kovinkaan monesta.
Mikähän mahtaa olla tilan todellinen ikä?
Pitäisikö kellarin vuosiluku kutinsa arviossa, jotenkin epäilyttää.
Uskon tilan olevan vanhempi.