sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uudelleen latautuminen

Viikko on sitt vierähtän sillai ettei lujemppa voi enä menn..tai jos menee
ni mä putto jossai pahas mutkas rattailt.
Maanantaist klo:16 perjantaihi klo:07 tull painettu töit 45 tuntii. 
Tyämaall oll kaike lisäks poikkeus tilanteide ohjeistukse pääll.
 Nukuttuu tull vaivase 4-5 tuntii joka päivä. 
Keskiviikon alko tuntuma ett mä ole sisätiloje vanki.
Tyämatkat on taittun oma henke kaupall. Liukast, pakkast ja pyryy.
Pari kertta auto läht ohittama ja mä ole saan jarrutta ku pusketa vaikk reka ettee.
Olenki tull siihe tulokse ett täll viikoll oll liikkeell pali ittemurha kandinaattei 
mikä sinänsä on valtaisa surullista.
Ohitus tilanteis ei välitett vaikk ei piiruka mäe takka näkis tuleek sielt vasta joku.
Pyryisen aamun ko ajeli kottii ni mun ohitte menn valkone matala malline auto
nopeutt oll ihan liian paljo ja auto peräpää heitteli hottentottii.
Kilometri pääst se auto oll ojas ja vierell seiso kaks vanhaa ukkelii(mun ikäsii) surkke näkösenäs.
Valtaosa autoilijoist ajaa pakoputkes kii ja etäisyysväli on vaa autokoulu ohjeistuksis.
Pitki viikkoo must on tuntunu ett binkohallist on moni voittan ittelles ajokortin ja kaffepaketi.
Pikkase päänvaivaa aiheutt sellane olemato juttuki ku riistakamera oll tallentan...
Ihan viera näköne mies on kuttaroin mein pello reunamall. Riistaa hänki on tavallas.
Ilmeist päätelle hän on kyll hokan kamera kuuses. Täyty selvittää sitäki viell.
 Yhten aamun ku heräsi (siis päiväll) paisto vähä aurinko.
Sitä ihailles huamasi linnut korkeell puus.Tilhet onki saapun puutarha aikas ajois.
 Karasi mäjel kamera kans ja huamasi ett pääll onki vaa yäpaita.
Isänt ja likka on sairastan norovirukse hett alkuviikost.
 Koton ja töis on leijaillu sellane aromine tuoksu.
 Säästän teijät yksityiskohdilt.
Mull on oll se vertta kiiru etten oll kerin sairastuma.
Tämä onki sitt ainoo kuva viikon aikan.

Omii ja toiste asioitt on toimitelt ja torstain kävein paikallislehde toimittaja.
Pyysi hänelt jottei laitettas lehtee kuvaa mun silmäpusseist. Katota kui käy.
Perjantain mä siivosi pirti. Pyykkikone jyskyt kuuskertta ja rupes huutama jo armoo.
Viime yän mä touhusi sitt kahtee ast ja meni maate.
 Olo oll sellane niinku joku olis klapill kajauttan suaraa alventtii.
Tämä valtava pitkä kirjotus viittaa siihe ett täst ruljansist ei selvii
mitenkä muuten ko vaa täytyy ladat ittes uudestas.
Posiitiivist täss lataamises on se ett keinot on keksitty ja varmaan moni se arvaaki.
Se on luonto ku mun lataa. Ei muutako kohnaamaa.
Luanto se on ku korjaa vanhanki koneisto.
Parast lääket on hiljaisuus ja raitis ilma. Kaike lisäks luonto ei vaadi mitään!!
Tähä korjaamise voi menn aikka ja mont kohnaamist mutt ei se mittää.
Alotinki sitt tänäp joelt. Lähdetti pojatyttäre kans reissu. Eväät otetti fölii.
Kartalt katteli etukätte ett käydä kattomas milt näyttää joel.
Pari kivaa paikkaa tiedos Siirinkulju ja Ämmänkuolema.
Pojatytär on 11v ja kerttaka hän ei kohnausreissuill sano ett mennä kottii.
Hän on oppinu tekee semmosii havantoja luonnost ett muakin jo huimaa.
Ny olla sitt tult Siirikuljull.
Joes on jäät vaa reunamill. Virtaust on ja vesi on aika korkeell.
Rannall on tuoreit jälkii ketuist, peuroist ja koiraki menny.
Siirinkuljun mutkane kohta tekiki joest aika leviän.
Mistähä tämä Siirikulju on mahtan saada nimes. En oll viell löytän tietoo mistä.
Jäät ja oksat muodottiva kaikkee kivaa katsottava

Pitsimyssyjä?

Muutama sorsaki nähtii..
Ämmänkuolema ku tultii ni rannast juur lähten elukka.
Jääll oll jälkii ja vesipisaroi.
Tulkitti ett täss olis ollu saukko ja ehkä kaksiki.
Ämmänkuolema on kuulemma saan nimes siit ku joku nainen
 on kuollu tänn kuorman alle. Mikä kuarma sitä ei tiedet.
 Rantaniitty on kuitenki ollu suosittu karjanlaiduntamis paikka.
(Ole luken paikkakunnast kertovaa historia kirjaa)
 Oikke kiva kolmetuntine ja lataus on hyväs mallis..






14 kommenttia:

  1. Huikea postaus! Olen samaa mieltä kanssasi, että liian lähellä ajetaan ja tehdään älyttömiä ohituksia! Henkensä kaupalla ajavat maanteillä ammattiautoilijat! Surullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Kiire tuntuu olevan kaikilla ja varsinkin aamuisin tuo ralli on ihan uskomaton. Eikö voi varata aikaa enemmän kun lähtee huonolla kelillä menemään jos pakko kerran on ajella.

      Poista
  2. Olen kokenut kerran noro-epidemian vanhainkodissa dementiaosastolla ja se oli jotakin se... Joulunaikaan noroa oli taas tarjolla, mutta onneksi se kiersi kaikki muut osastot, muttei tullut meille. Ihanaa varmasti saada pojantytär seuraksi luontoretkille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noro on kyllä aika ikävä. Sairaat ihmiset ovat todella sairaita ja avuttomia sen jälkeen...ja toipuminen heillä kestää.
      Pojantytär soittaa monasti minulle ja ilmoittaa että nyt mennään ja ollaan sitten koko päivä.

      Poista
  3. Sinun kannattaisi harkita pakinoitsijan ammattia. Lähtisit kiertämään Heli Laaksosen lailla maata pakinoitsijana. Ja julkaisisit sitten muutaman kirjankin. Niin taitava olet näitä postauksia kirjoittamaan.
    Liikennekäyttäytyminen on muuttunut suorastaan kaoottiseksi. Tienpäällä näkyy tämän maailman minulle-kaikki-heti -mentaliteetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ny mä punastun..en kai mä ny sillai..mutt kiitos kumminki.
      Heli Laaksone onki todella hyvä, asuu toss naapuri kyläs.

      Poista
  4. Tosi on! Hengenvaarallista se on tuo tällainen talviajelu, jolloin ilma yhtäkkiä vaihtuu. Ihmettelen, kuinka ihmisillä sujuu autojen starttaaminen ja renkaiden pöyriminen. Minulla ainakin oli yksi aamu yksi rengas jäässä.
    Ollaan varovaisia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varovaisia koitetaan olla ja otetaan tarpeeksi aikaa matkalle ettei tule kiirettä mihinkään.

      Poista
  5. Sammaa mieltä kuin between, ala vaan kirjotella! Huis koko noro hiiteen, ei tuollasia työllistäjiä tarvittas.
    Varmaan hieno latausreissu näyttäs olleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie..mulla on kaikkee sekalaist pöytälaatikos mutt ne kirjoitelmat on iha utopiaa..

      Poista
  6. Luonto on parasta lääkettä. Mää komppaan muita, tekstis on soljuvaa ja kuvat erinomaisia, kyl niistä kirja syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos NM kirjottas sellase kahelinkohellukset opukse..virn

      Poista
  7. Mukava on tosiaan näitä sun tekstejä aina lukea, nauraakin saa välillä vedet silmissa :D Alkoi tehä mieli riistakameraa tuohon meijänkin pellon reunaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minust on kiva ku jaksatte lukee vaikka aiheet on paljolti samoja, mutt tää on tätä mun elämää. Koitan kovasti saada ihmiset innostumaan luonnosta ja tietty puutarhastakin.

      Poista