sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Lady´s bedstraw...

eli rouvan vuodeolki.  Tuttuhan kaikille tämä keltamatara.
Keltamataran englanninkielinen nimi on perua olkipatja-ajoilta, ja keltamataraa on laitettu patjoihin koska kuivattunakin säilyttää tuoksunsa.
Lisää keltamatarasta esim. luontoportista ( linkki )
Keltamatara on häviämässä koska niityt ovat katoamassa ja ojan pientareet niitetään sängelle.
Ilokseni olen löytänyt peltojen läpi menevän pikkutien jonka reunama on täynnä tätä kasvia.
 Mahtava paikka peltojen keskellä.
Mataroita, kellokukkia, mesiangervoa, päivänkakkaroita, apilaa, horsmaa, 
heinäkasveja, ahomansikkaa ja vaikka mitä!
Kaiken kruunaa pellot. Tuoksu on mahtavan pökerryttävän täyteläinen kesä!
Iltaisin kun ilma viilentyy löydän itseni aina täältä.
Tien ylitse juoksee useasti kettuja.
Metsäsaarekkeella peltojen keskellä on varmasti niiden pesä.
Tämä kettu jolkotteli edelläni ja varmasti oli minusta tietoinen
koska korvat olivat kääntyneinä välillä taaksepäin.
Isolle tielle tultaessa tämä repo katsoi ensin vasemmalle ja sitten oikealle
ja hups meni tien yli.
Pellonlaitamalle on myös levistynyt saunakukkaa kauniisti.
 Saunakukkien niityllä kohtasin tämä ihanaisen kisun. Olemme jo vanhoja tuttuja.
Puolin ja toisin tervehdimme: moro ja miau
 Voi upeutta kun nämä isot putkikasvit alkavat kukkimaan, silloin taidan
muuttaa keskelle viljapeltoja!
Hieman kosteammalla niityllä kasvaa villinä punaherukkaa.
Alkaa kypsymään tämäkin sato.
Partasuteja huojuu tuulessa
Poistuessani niityltä huomaan että tämäkin pienar on jo niitetty.
Siinä meni ruusuruohot, valkolehdokit ja kissankellot.
Ja varmasti eivät ole ehtineet siementää!
Muutama ärräpää pääsi..kunnes huomasin että olin saanut taas seuraa...
Mitäs tästä sanotte?
Olenkohan jokin kissa magneetti?




10 kommenttia:

  1. Niin se vimma/tarve niittää kaikki matalaksi tuntuu pahalta ja mihin sen tarve todella perustuu.
    Sitten ihmetellään, minne kaikki ketokukat ovat luonnosta kadonneet.
    Tämä tienvarsien "hoitaminen" onkohan se todella tarpeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma juttua koko niitto. Ymmärrän paikoissa jossa kasvaa puita tai pensaita.
      Tai jotenkin näkyvyys tosi huono.

      Poista
  2. Keltamatara on todella harvinainen nykyään. Täälläkin ajetaan tienvarret sileiksi ja isompien teiden varsilla rehottavavat lupiinit :( Aina ilhadun kun näen vanhanajan niittykukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niittyjä on niin vähän ja niistä tulee aina mieleen lapsuus..hih

      Poista
  3. Mikä kumma siinä' onkin, että täytyy niittä nuo tienvarret...voisihan ne myöhemmin sitten niittää, kun kasvit on siementäneet..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan osoittamassakin kohtaa kasvillisuus oli matalaa. Miksei sitä terää voi nostaa ylös niistä kohtia koska tolppien kohdallakin saadaan terä ylös.
      Nyt kesä ja kasvien siementäminen on hieman myöhässä ainakin luonnossa.
      Voisi sitä pikkasen odotella koneiden kanssa. Vaikkakin tiedän että muut urakat odottaa.

      Poista
  4. Kissa kivellä on ihan mahtava kuva:)

    VastaaPoista
  5. I like the photos. Warm and full of feelings.
    I will join your blog.

    Greetings
    JetteMajken

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks to Jette! Welcome to Kahelinkulma!

      Poista