tiistai 11. marraskuuta 2014

Ajatuksii, tuntei ja muut menoo

Yks juttu johtaa toissee ja nii edellee..olkko tämä postaus ny semmone "kirjava"teelmys.
Nii tai semmone otteita "viikon varrelta", kui vaa.
 Enslumi on satanu. Mä oli siitt hiukka nokksolmus ja lähdi käymä järvell.
Tuttu mutkane tie ja rapa lens. Ja mitä mu silmä näkeväkkä seuraava mutka takan.
Polkasi jarru pohjaa ja meinasi ajaa ojaanki. Näkymä piirty karmeen mun verkkokalvoll!
Kui tämmöne voi oll mahdollist, ikimettä on kaadet. Mä kärsin valtavii tuskii.
Mun suustan pääs kaikk mahdollise karmee sanat..ns.jotenki fiksun en ny niit tähä kirjot.
Tämmöne näkymä ei yhtä helpottan olotilaa ku valmiiks pois ittestäs olo.
Tää ikimettä on oll täyn vanhoi kuusii ja kilpikaarnassi männyi.
Mun pääs vaa kohis ja ihmetteli ett miksei voi tehdä harventamall tätä hakkuuta..
(Nii tiedä mä senki ett mettä omistaja saa tehdä mettälläs mitä lystää, kitise kumminki)
Tuall hakkuu takan on luannosuojelualue joka on yksityine.
Hakkuu reunamalt oll tull kiva pikkune mökki näkyvii. En oll huamannu koko mökkii aikasemmo ku oll nii kätkeytyn mettä taakse.
Jos tua mökki on jonku kesäpaikk ni se kokee yllätykse ku tulee seuraavall käynnill.
 Tukkie pääst se löyty klappu..siin se omistaja nimi ..hmmm
Onhan se mettä muutenki kaikkii yllärei täyn.
Jonku verra määki ole mettäs kulkenu ja kummallist on vastaa tullu.
viell en oll karhuu törmänny enkä sitä toivokka.
Oikeistaas niist "löyröist" tai huomioist vois kirjotta useemma bloki verra..
Bloki nimi vois oll jotakuinki seuraavaa;
 A) Taivaastako tipahtanut? (erillaiset romut, huonekalut, pankkikirjat, sähköhellat jne..löydöt)
B) Metsässä ett ole yksin (huuruiset ikkunat ja itsestään heiluvat autot, K18)
C) Loputonta insipiraatiota ( oksat, maisemat, kasvit jne..)
 Tämä löytö keskell mettää kuuluu siihe C ryhmittymää!
 Mitä kaikkee noist seipäist tekiskää!
(Tarkemmi ku ajattelee ni A ja C ryhmäst on jo tämä bloki)
Ajatukse juoksus vois nyte palat aiheesee mettä hakkuu.
Tää mettä puutarha eteläpualell kaadetti aukoll joskus v.1995.
Kasvoi vanhaa mäntyy ja kuust. Men todellaki mont vuat ku alkoi toipuma täst hässäkäst.
Ei oll mikkä yksinkertane juttu tollane veto kaikk alas vaa.
Ny alkan kasvama kaunist taimikkoo mist omistaja pittä kyll hyvä hualt.
Tua polku ku tost keskelt menee ni se kulkee mein mettä palstall.
 Männyt on hyväs vihreydes vaikk paikk on aika kuivaa.
Tuulen suojaa ruppee tulema puutarhaaki. Koskaa mä en tull näkemä tätä mettä
ennää semmosen ku se oli..mää ole nii vanha.
Mä kävi kattomas mihi mä laittasi riistakamera kun peurat ja hirvet kulkee täll ruohottuneell polull.
Ei oikke näihi puihi kiinnitellä mittä kameroi. Toisaalt jos laittasinki ni ei tiedä mitä paljastuu..
jouluviikoll näihinki mettii tulee yleens vipinää.. mää kyll sitä sanke suurest ihmettele.
Yhtäkkii on mettä ystävii iha ruuhkaks ast. Ja viell nii kiiruisse aikka ku kulutusjuhla all.
 Liikenne on sillo paikotelle samanlaist ku kesäll
mutt sillo ne painaa sinn järvell.
( Bloki ryhmä B eli The X-files )
Löytyy sitä meinki tai siis (nykysi pojan) mettäst romuu.
Isä ne joskus vei sinn ku äitee pitt metelii ett viä kaatopaikall.
 Olen mä täst ollu kiukkune isäll. Kaikk ruokottava jää jälkipolvill.
Vaikee niit on raskaall kalustoll tualt puitte joukost heivat. Tätä rojektii olla ny suunnitelt.
Yks pobeda raato on jo vajon maa sisäl ja sitä paitsi siell on jonku eluka koti.
Aina ku mä nää tää Datsun 100A ni mull tulee nostalgine olo.
Voi palat vuaskymmenii taaksepäi. Oll se hyvä auto. Etuvetone ja ympärs sai melke paikoillas.
Kiihtyvyys oll taattu ku mun autoo oll motattu Cherry moottori.
Harmi vaa ku meni palottamaa hyvä auto, ajoin päi kivetyst ja akseli katkes.
Hattu hyllärill kasvaa jo sammall. Hikise tekonahkaa ku nois istuimis oll ei edes sammal ott kii.
Mun riisikuppini oll vihree. Mä ajoin sill kerranki lujaa mäe nyppylä pääll..alastulo tapahtu ilman kautt. Siit se jatko vaa matkaa ku renkkaat laskeutu maaha. Mä sanoi vaa ett jihuuuu!
Nykyisi ku tapahtus tollai ni mä pelästysi sillai ett makkaisi viiko järkytyksest kalpeena.
Kaheli  olis rikk ja mä luule ett auto kans.
No ei muutako käymää ja menoks vaa!
 Mettä puutarha reunamall mä se kamera laitanki. Täss vasemall on hirvet syän pihlaja versoi.
Katotaa tuleek yhtä kuvaa.
Kiemura postaus.

Oikke mukava viiko jatkoja kaikill!

10 kommenttia:

  1. Hakkuualueet ovat masentavia paikkoja, minä aina ajattelen niitä eläin raukkoja joiden pesät/kodit ovat tuhoutuneet ja koko elinympäristö täysin muuttunut :(. Myös kasvien palautuminen kestää kauan...

    VastaaPoista
  2. Tollane kyniminen on kauas kantone juttu. Paljon näkee nykyisin aukolle hakattuja metsiä.

    VastaaPoista
  3. Hieno löytö nuo heinäseipäät! Mun vastaavassa löydöksessä oli keskikohdat perstuneet, kärjet vaan oli jämäkät -> No, saa tehtyä taas joulutonttuja :)
    Kotomettäs oli kaks kuplaa tuollaisessa kunnossa. Toinen kasvoi horsmaa jo liiankin hyvin, mutta toisesta lähti kaikki mitä voi irti saada (elää nyt uutta elämää Toivo-nimisessä kuplassa muualla)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alimaiset heinäseipäät oli hieman sammaloituneet mutta loput oikein hyviä. Mun täytyy nyt selvittää kuka omistaa tämän suulin ja alkaa hieromaan kauppoja. Tästäkin Datsunista on vedetty kaikki mahdolliset käyttökelposet osat jonnekkin kiertoon mutta raato on vaan unohtunut..

      Poista
  4. Samalta näyttää metsä nyt täälläkin. Kun valitin siitä blogissa, kirjoitin ja sitten sensuroin tuon saman ajatuksen, että minä en tätä metsää enää kunnossa näe. Jostain syystä en kehdannut sitä jättää, ehkä se tuntuu liian kipeältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä monasti mietin asioita jotka kantaa liiaksi eteenpäin..joskus niin kurja piirre ihmise luontees

      Poista
  5. Ite käyttäisin noita heinäseipäitä heinan kuivattamaiseen. Ehdottomia sateisena kesänä! Ei ne mun mielestä mitään muuta käyttöö kaipaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla aina mielikuvitus jyllää mitä voisin seipäistä tehdä lähinnä puutarhaan..semmosta se vaan on.

      Poista
  6. Eihän se raivio mikään kaunis ole ja aina tuntuu ikävältä, kun vanhaa hävitetään, oli se mitä tahansa, mihin olemme kiintyneet. Mutta metsä uudistuu kyllä. Pian saat sieltä runsaan vadelmasadon ja kohta siellä kukkivat horsmat. Nuori metsä on uskomattoman kaunis ja myös monien kasvien ja eläinten "kotiseutu." Heinäseipäät todellakin ovat heiniä varten! Meillä ne ovat tallella vielä, mutta en ole niitä muuhun käyttöön ottanut, vaikka enää ei niitä tarvita heinien korjaamiseen. Ne ovat yhtä kauniita vajassaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tollanen aukko tuo uutta erillaista elämää mutta silmään se ei sovi. Monessa maatalossa seipäät on poltettu mutta tiedän toki niitäkin jotka ovat säästäneen, voi olla että joskus vielä oikein tosissaan tarvitaan!

      Poista