maanantai 12. toukokuuta 2014

Eksynyt ja vessapaperi

Viimeinen kesäloma päivä käsillä ja päätin lähteä katsomaan mikä tuo lampi
tuolla kartalla on? Tulostin kartan mukaani ja lähdin matkaan.
Katkoviiva osoittaa miten koko metsä on täynnä ehkä traktorilla
mentäviä polkuja..
Tästä lähdettiin. Paikka minulle tuntematon.
Siihe se vaan ilmesty, vanha kellari!
Kartassa ei ollut mitään rakennuksen merkkejä.
Lisää vanhoja rakennuksia alkoi näkymään..
Sitten minä tajusin..apuvaa..mä olen eksynyt!
Autiotalo ja sen rakennukset olivat kammottavia.
Yleensä minä tykästyn näihin paikkoihin.
Täällä oli paljon negatiivisia molekyylejä. (Äitini sanonta.)
Rakennusten katot oli rikki ja tuuli paukutti rakenteita.
 Navetta sisäpuolelta. Koko rakennus oli sortumaisillaan.
Katolta lehahti lintuja.
 Paljon oli lintujen pesiä. Lintujen kannalta paratiisi.
 Saunalla on saunomisest saunottu. Sadevesi valuu nyt kiukaalle.
Saunakamarin retro verhot
Kaunis iso talo. Koristeelliset ikkunat.
 Minä voin ihan suoraan sanoa että minua pelotti.
 Joskus minua ihmetyttää miksi portaat ovat rikottu näistä autiotaloista.
Talossa oli kaksi ulko ovea.
Talon takana oli keittiö. Ikkunat oli rikki.
Teeriä (naaraita) lehahti lentoon ikkunasta, osa oli varmasti
ruokailemassa pajussa. Meinasin ihan huutaa.
Kuvaa en kykentynyt ottamaan vaikka linnut laskeutuivat hetkeksi vanhaan omenapuuhun.
Ikkunasta näkyi naulakko ja..
 ..muurin kyljessä kuivumassa olevat ruusut.
Kaakeli samanlaista kuin meillä.
Remonttia on varmasti tehty joskus 70-luvulla seiniä oli maalailtu
keltaisella, vihreällä ja kamalalla liilalla.
Normaaleissa olosuhteissa olisin menny ikkunoista sisään..
siitähän joku muukin kulkenut. Nyt ei todellakaan kiinnostanut.
 Ainoa ehyt katto oli huussissa.
Katsokaa tuota ikkunaa..mitä siellä on?
Kummallinen paikka. Huonoon kuntoon mennyt lyhyessä ajassa.
Äkkiä pois ja miettimään missä mahdoin olla?
Päätin kuitenkin vielä yrittää kohteeseeni.
Useamman polun sain mennä kunnes tajusin missä olen.
Varmistin nyt aina reittini.
 Rulla vessapaperia kului.
 Auringosta ei juurikaan apua ollut.
Taivas oli välillä umpisen musta.
Löysin kuitenkin metsäisen lammen!
Liikunnan iloa kilometri tolkulla.
Mustat pilvetkin alkoivat väistymään.
Västäräkkejä, sorsia ja kurkia näkyi.
Rentukat kukkivat upeasti
Kotiinkin sentään pääsin.
Kyllä vessapaperi on poikaa..kaikissa hätätilanteissa!

 

6 kommenttia:

  1. Hui.... sullahan oli pelottava retki :).

    VastaaPoista
  2. Olipa sinulla seikkailu. Itse en oo koskaan eksynyt aution talon nurkille. Kyllä voisi vähän tulla pupu pöksyyn. Kerrassaan hämmästyttävää, että siellä roikkui tuo ruusupuska. Ihan kun olisi tullut äkkilähtö, verhotkin jääneet ikkunaan.

    VastaaPoista
  3. Voi noita sun retkiäs! Saiks sää kotona pauhuja? Olis voinu katto romahtaa niskaan. Oot aika seikkailijatar. Upeita kuvia ja toi autiotalokin on tainnu olla joskus hieno paikka. Kerro sit jos saat selville, että millon ja miks toi talo on autioitunu. :-)

    VastaaPoista
  4. Upea talo keskellä ei mitään. Minä aina aristelen noita autiotalojen pihoja, olen kerran meinannit pudota vanhaan kaivoon, kun sitä ei näkynyt heinikosta yhtään, huh.
    Joo, kerro jos saat siitä jotain selville.

    VastaaPoista
  5. Tuo vessapaperihan on loistoidea, en ollut tajunnutkaan! Minulla on yksi sienimetsä, joka aina eksyttää minut. Pitkittäiset kalliot ohjaavat väärään suuntaan. Otankin ensi kerralla rullan mukaan sinne!

    VastaaPoista
  6. Minulla tulee aina kylmät väreet tuommoisissa autioissa pihoissa. Haluan niistä pois ja äkkiä...upeat rentukankukat!

    VastaaPoista