tiistai 18. maaliskuuta 2014

Yhdeksäs henki meni ny sitte..

meinaan jos olis kissa!
Sitä mä en tiä millai se toimii ihmise kohral..puhutaak sillo
onnest tai tuurist..kun on tälläne likipit tilanne.
Joku ku mun tuntee ni tietyst sanoo et taas..
Vapaapäivät tietyst käytetää laadukkaast.
 Mä tietyst käytä ne "kohnaamall" eli hianost sanottuna
ulkoilemalla luonnossa.
Koko talve ole ajatell menn peltoje keskell olevall mettäpläntill.
Isoll tielt kattoe se oh kaunis ja nousee sillai harjull.
Siin mä sit käveli mettä reunama ja ihaili kaikki kivaa..
kunnes mä hokasi että kyll on kummalline kataja.
Sitä sitt ihmetteli ja tajusi sen oleva pihta..maistoinki neulassi.
Täällpäi ei pihtoja kasva juurika ja tämä oll niinku löytö.
Peurat tai varma kauriit oll syänyt tätä raukkaa aikas tavall ja oll
kasvan tollasels möykyks.
Tarkemmi ku katteli ympäristö mä näin kokonaise pihta mettän.
Isommat oll valtavii koljatei. Muutama kuivettunu joukos.
Pihta runko oh sellast pehmeet samettii.
Täyryi kai mun lähtee peremmäll saarekke keskell kattoma mitä
kaikkee tääll on..jokapualen oll jälkiä peuroista. Mä olin iha haltioitunu.
Ootteko oll vastaavas tilanttees ku koko muu turhanpäiväne maailma
oh suljet pois miälest muutamas sekunnis?
Nousun ähellykses mä äkkäsi tämä!
Ziisus mikä aita..mikä sitt ei ollukka aita.
Rakennukse sokkeli tämä ja kuinka taitavaa ladontaa.
Täss kohtaa kivi hullun pää heittäis jokasel jo volttii..
meinaa jos on kiveitte perää.
Keskell oll tulipesä paikk ja männyi siin kyljes kasos.
Myrsky oll kaatan isoi puit toisell sivull.
Kukkaa ei oll kerton mull ett tääll oh joskus talo oll.
Paikotelle pual metrine sammall peitt noit kivei.
Mä lähri kapuamaa vaa ylöspäin rinnet..mikä sitte ei ollukka rinne.
Yhtäkki rupes kive rapisema ja maa pettämä alta.
Sekunni mä katteli ympärill ja tajusi ett ny täyty hypät ja äkkiä!
Mä mätkähdi maaha vas.olkapää erell ja pirust vihlas.
Kamera oll ehjä. Pipoki löyty. Housut oll reven haaroist.
Lonkas tuntu hiukka kipuu. Onnekx siin kohta mull oh läskii komiast
oll kerranki siit hyättyy.
Siit ku mä virkosi nii näin lissää tätä sokkelii.
Hyppäsin tua läjän päält mikä näyttiki rinteeltä, ku en nähny tätä reunaa.
 Ku mä kiersi reunama loppuu..tajusi että mun jalkoje alla oli ollu kellari.
Hyväne aika! Tuall mä ny makkaisi kivet niskas, taju kankkaall.
Karmee loukko.
Miksei nuppini sanonu mitään että raunioilla voi olla kellareit ja kuappia.
Ja niinku veljeni totesi ett yleensä kaivoki...
Mun meni jotenki halu (täll kerttaa) tutkii paikkaa enempi.
Lähdin kulkemaa pellon reunamaa autoll ja kävin ostosreissull
viell mettikös. Ykx ihana pappa tekee upeit linnupöntöi.
Kottii ku pääsi ni vast tajusi mitä tapahrui.
Tull sellane horkkavilu. Ei meinan tull unika.
Ootteko oll koska arestis..kotiarestis meinaa mukulan?
Ny mä sitt ole arestis, isännä toimest. Viiskymppisen!
Mukulan ole joskus oll ja sillo karatti klasist ulos.
Kuka tätäki aresti ny sit valvoo, etten men viaraisii metti yksinäs..
Ett tälläne tapaus..
Olkka varovaissii..

13 kommenttia:

  1. Herttinen! Onneks ei käyny pahasti ja läskistäki oli hyätyä. Tuliks iso mustelma? Mut hiano löytö josta orotan lissää kuvia, sit ko oot päässy kaverin kans kattelemmaan.

    VastaaPoista
  2. Kamalaa! Onneksi ei käynyt pahemmin! Mettissä olevat rauniot voi olla vaarallisia huomaamattomuudessaan. Onneksi et tosiaan kaivoa löytänyt!

    VastaaPoista
  3. Oho! Hienot rauniot, mutta todellakaan en ole ajatellut että siellä hyvin todennäköisesti on juuri kaikenlaisia kuoppia, kuten tuo kellari.
    Onneksi ei käynyt pahemmin, huh huh...

    VastaaPoista
  4. Huh, johan on loukko! Onneksi et jääny sinne, oisko puhelin ollu mukana?
    Entisen kodin lähellä marjametsässsä oli kaivo, pelotti aina siinä vattuja kerätessä, kun ei tarkkaan muistanu missä se on. Vanhoja talon raunioita siinäkin oli. Ei niitä tiedä miten syviä ovat.

    VastaaPoista
  5. Läheltä liippas ettei käyny pahemmin, hui! Kaunis tosiaan tuo muuri!

    VastaaPoista
  6. Huh, onneks oot ehjänä ja onneks oot arestiss ! Sama tuli heti mieleen, että siellä missä rauniot niin yleensä myös kaivo... Kuten Emiliekin edellä kertoo, niin myös mun lapsuudessa piti marjamettällä varoa entisen ajan talon kaivoa, hassua että niitä ei täytetty tuollaisissa paikoissa. Muistan noista raunioista sen, että kuinka mua ihmetytti mukalana siellä metsässä kasvava ruohosipuli !
    Hieno löyty, mahtavan kaunis aita, mutta oopa varovainen ;)

    VastaaPoista
  7. Hui, kaikkea sitä löytyykään! Onneksi ei pahemmin sattunut ja aresti on nyt selvästi paikallaan. Tai joku GPS-paikannin pitäis istuttaa sinuun että ukkos löytää jos lähdet karkuteille!

    VastaaPoista
  8. I love stone. It is so fine together with plants!
    Greetings
    JetteMajken

    VastaaPoista
  9. Jo ol tarin! Mnää oikke syrän pampattaen tätä lui.

    VastaaPoista
  10. Jessus Taina ! Kyl seikkailemine o vaarallist. Onneks oot jo karaistunu näihi kropan kolhuihi, et veikkaan, ettei kauaa mee, ku oot taas menos jonneki tutkimusmatkal. Oisha se hyvä kertoo min o menos, mut eihä sitä sillo ajattel, et ny jottai sattus. Koit saad ittes kuntoon ny.
    Mul oli kans yhden sortin kylkilento kallion pääl. ku koira nykäs hihnas, ku olin kuvaamas. Ensmäine reaktio ol, et onks kamera ehjä, sen jälkeen kaikki mahdolliset rumat sanat, ku sattu kans hiukka verra ja lopuks helpotuksen tunne, etten lentäny sielt kalliolt alemmaks. Mää sain nimittäin päähäni lähtee viimeviikol Kurjenrahkan kansallispuistoon Pukkipalon reitil kenelkää kertomat, enkä reitil nähny yhtkään ihmist. Sama homma Savojärven kierroksel. Siel ol kans aikamoist extriimii koiran kans pitkospuil.

    VastaaPoista
  11. Olipa tarina. Tuli luettua oikein antaumuksella ja jännityksellä, mutta onneksi loppu oli kuitenkin ihan onnellinen. Sopii sitä viiskymmpisetkin laittaa kotiarestiin, että oppivat vähän varomaan. Harmi, ettei taitoni riitä vastaamaan murteella, pitäisi pyytää äitiä apuun.

    VastaaPoista
  12. Huhhuh! kyllä oli sinulla lauma enkeleitä matkalla mettässä mukanasi, onneksi lopulta kävi hyvin!

    VastaaPoista
  13. Kauheesti mäkin säikähdin sun pualestas. Toihan oli paremman/pahemman luokan seikkailukertomus. Onneks selvisit säikähdyksellä.

    Mut onpa ihania linnunpönttöjä!

    VastaaPoista