keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kurjenkelloja

Upeat kurjenkellot ovat aloittaneet kukintansa. Luonnossa kasvustoja on yhä vähemmän.
Kohta tämäkin kaunotar kuuluu uhanalaisen luokituksen piiriin? Minne oikein ollaan menossa..huh!
Puutarhan laitamilla kurjenkelloja kasvaa ruohikon joukossa muutamia.
Perennapenkkiin parikesää sitten siemenestä laittamani kurjenkellot ovat levistyneet mukavasti
ehkäpä tulevaisuudessa tätä kasvustoa pitää rajoittaa rankallakin kädellä. Tilaa levistymiselle olen kyllä varannut pari neliötä. Kokemuksia?
Valkoinen kurjenkello availee kukkiaan ensin. Muutama sininenkin auki.
Pähkämön takana keikutaan..
Eilen "törmäsin" mahtavaan ja ehkä laajimpaan kurjenkello kasvustoon ikinä!
Euran Panelian kylässä on suomen suurin kuninkaanhauta, sen eteläpuolella neliö tolkulla kurjenkelloa! Kasvuston seassa hieman horsmaa ja uhanalaista keltamataraa joka ei vielä kukkinut.
Valokuvat eivät tee oikeutta tälle kauniille näkymälle.

Lapsuudesta muistan, että tällä paikalla aina ollut pieni läntti kurjenkelloa..
nyt kokonainen pikku niitty!

Ratapenkalla kiinnitin huomioni pesäpallon kokoiseen hahtuvapalloon.
Mielestäni tämä kasvi on Pukinparta? Lapsuudesta tuttu,mutta nimi jälleen kerran hukassa.
Lainsuojaton kasvi. Tiedän tuhoisat vaikutukset..kaunis kuitenkin on..
Nimeä ei uskalla mainitakkaan.

8 kommenttia:

  1. Kauniita ovat nuo kurjenkellot, varsinkin valkoinen tuossa jalopähkämön takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellokukat ovat kauniita ja tuo valkoinen jotenkin raikastaa tuota penkkiä.

      Poista
  2. Lapsuudessa niitä kasvoi pitkin Espootakin, eipä näy enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin luin että maatalous olisi myös syynä ettäketokukat häviää..tiedä sitten, varmaan monta tekijää!

      Poista
  3. Ihanaisia kuvia...Villejä lupiineja (uskalsin mainita) Koska oon kasvattamassa meijän rytteikköön sitä satamäärin.
    Lapsuuden kodissa niitä kasvoi ja ne tuo niin ihania kesämuistoja mieleen.

    Meillä täällä on semmonen 35 kilometrin pätkä lähimpään pikkukaupunkiin ja tien molemmin puolin kasvaa monenvärisiä lupiineja, niittyleinikkiä, koiranputkea, päivänkakkaraa ja tuota kurjenkelloa. Voit uskoa, miten mahtavaa tietä on ajaa. Ja juuri juhannuksena tuo näky oli kauneimmillaan. Hyvä, kun en metsään ajanut monen monituista kertaa huokaillessani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti upea "niittykukkatie"! Ja taidetaan kohta puolin sitten kuitenkin niittää poikki?

      Poista
  4. Ihana kurjenkellopläntti ! Joo kyllä se leviää siementämällä hurjasti perennapenkissä, myös käytäville ja käytäville just tiheiksikin mättäiksi. Mutta riippuu perkaajasta - minä oon siitä laiskimmasta päästä. Ja ei ole vaikea kitkettävä. En kyllä siitä kokonaan silti luopuisi, on niin kaunis. Ja kun on aluksi sekä sinisiä ja valkoisia, niin on tosi hauska seurata siementaimien värejä, välillä on myös ihanan haaleanvaalen sinisiä joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä sitten saa pidettyä kellotarhan aisoissa..
      Upeeta jos vielä haaleaa sineä tulee! Kyllä luonto osaa.

      Poista