Puutarhan suunnittelua

...vai lieneekö toiveiden listaamista. Puutarha ei ole koskaan valmis. Mitä isompi tila on sen suurempi temmellyskentän suo viherpöntölle. Toki pienemmästäkin pihasta saa muokattua unelmiensa puutarhan. Juuri kun on saanut jonkin kohdan pihassa kuntoon, ajatuksiin sinkoilee uusia ideoita. Puutarhan luominen on kuin kodin remppa, keittiön uudistamisen jälkeen onkin pakko tehdä eteiselle jotakin kohentavaa. Talvella onkin hyvä aika rapistella muistiinpanojen kätköjä.

Viherpönttö tutkii ympäristön, maaperän, kasvillisuuden ja puutarhan suhdetta rakennuksiin. Jälleen on hyvä selvittää mistä puutarhaan tuulee ja minne paistelee aurinko. Maaston vaihtelulla saadaan puutarhaan luonnollisuutta. Miten sijoitan puutarhaan koristeet, lyhdyt, patsaat jne..Mielessä on pidettävä miltä puutarha näyttää eri vuodenaikoina. Suunnittelussa on nähtävä vuosien päähän. Kasvit kasvaa ja usein niitä joutuu siirtämään moneen otteeseen. Linjat tulee pitää mielummin suurina kuin pieninä. Ei siis kannata istuttaa keskelle nurmikkoa yksinään pensasta, vaan sommitella ympärille muutakin kasvustoa. Puutarhan "kieli" on moni muotoinen.
 

Talvinen puutarha innostaa suunnittelemaan. Lumi peittää maan ja pehmentää maiseman. Pihan kasveja ja kiviä ei näe, uuden idean voi hahmottaa lumeen tallaamalla. Ja siinä se on uusi käytävä, portti tai ruusumaa.Joskus suunnitelmani voi lähteä vain yhdestä oksan käppyrästä. Luonnossa kivet ja kasvit ovat sekalaisessa tasapainossa. Tavoittelen puutarhaani samaa, juuri sitä kerroksellisuutta. Yllätykset ja löydöt luovat yhtenäisyyttä, tämä vie kulkijaa eteenpäin. Puutarha rakentuu pala palalta. Jokainen tekee puutarhastaan omanlaisensa.

Talvella hankin kirjaston kautta kaikki uudet kirjat joita on aikaa silloin lueskella. Kausi hortonoomit lainaavat kirjat kesällä ja silloin ne ei jouda viherpöntön kätösiin.Piirtäminen auttaa suunnittelussa ja muisti vihon kasvi lista kasvaa..huh.Kokonaan toinen juttu on mistä kasveja saa ja kestääkö pörssi.

Joskus tietyn kasvin hankintaan saattaa kulua parikin kasvu kautta.

Minulla on hyvin ikävä tapa suunnitella toistenkin pihoja. Se tapahtuu aivan refleksin omaisesti, aivot alkavat lähettää dataa ja huiman lujaa. Esimerkkinä voin mainita; on iso keltainen ja ihana maalaistalo kylän taajamassa. Ohikulkiessani olen sataan kertaan suunnitellut julkisivun istutukset näyttäväksi ja helppohoitoiseksi ryhmäksi. Häivyttäisin rakennuksen pitkääää seinää köynöksillä ja erillaisilla havu kasveilla.Olen istuttanut hemlokkejä, kultatuijaa ja verivaahteroita..Mielikuvitus on roudannut paikalle näyttäviä kiviä. Tieltä tulevan katu valojen avulla saisi muodostettua erillaisia varjon leikkejä. Tällä hetkellä paikalla on pelkkää nurmikkoa.

Viime kesänä tein päätöksen lopettaa ko.pihan suunnittelu. POIS se minusta!

Viime viikolla hurautin ohitse ja kas kummaa...nyt suunnitteluun sisältyi jo jouluvalojakin.

Toisaalta..jos joku on todella onnistunut suunnittelemaan ja luomaan puutarhaan upean kasvi ryhmän se saa jatkuvasti ihailuni. Mahtavaa, mitkä muodot ja värit. On varottava ettei aja autolla ojaan!

Voinen todeta , että aivokuoreni vihertää ja pirun pahasti...myönnän!