tiistai 26. marraskuuta 2013

Hökkeleitä ja autiotalo

Kuljin metsätietä ja havaitsin mäenpäällä metsikössä ketun.
Sekunnin ajan katsoimme toisiamme.
Tottahan toki lähdin seuraamaan kettua joka sitten hävisi oitis männikköön.
Unohdin ketun ja jäin ihailemaan taitavasti rakennettuja puusuojia tai aittoja..
Ei naulan naulaa..
Voinen käyttää nimitystä hökkeli
Pellonreunamaan kulkiessani havaitsin yllättäen tämän rakennuksen.
Tiesin kyllä että täälläpäin oli autiotalo mutta..
ketun johdatusta kaikki
Surullisen näköinen ikkuna katsoi villiin puutarhaan...keittiön ikkuna oletan?
Vinttikamarin ikkuna
Koko talon pihapiiri peittynyt syreeni kasvustoon. Takapuolella kirsikkaa.
Kellarin portaat johti talon alle mutta kasvoivat jotakin angervoa.
Mäntyjen taimet olivat vallanneet navetan ja talon välisen puutarhan.
Kuvittelin paikan kesällä. Etelärinne, metsän syleilyssä ja peltoa.
Talo oli vielä suorassa. Miksi tämänkin kauniin talon kohtalona on rapistua?
1930-luvun tyyppitalo? Somalla lasikuistilla muutama haalistunut tekokukka.
...jokin ei vaan sopinut kuvioon.
 Portaat! En ole koskaan nähnyt tämän tyylisissä taloissa
pyöreitä rappuja!
Portailla kasvaa herukkapensas.
Aitta kissan luukkuineen ja upeat saranat.
Miksiköhän autiotalojen puutarhoissa iskee aina tietty haikeus..



5 kommenttia:

  1. Autiotalot on kiehtovia minustakin Hienot kuvat...luonto on valtaamassa takaisin ihmiselle menettämänsä alat; herukkapensas kasvaa portaille ja kuusi kurkottelee ovelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useasti mietin kuinka monta vuotta tarvitaan, että luonto tunkeutuu pihaan..männyt ja kuuset..

      Poista
  2. Vastaukset
    1. kyllä nuo hökkelit oli joku taitavasti tehnyt kuusen rangoista.

      Poista
  3. Ihanaa ajan kuluttamaa puuta, viestejä menneiltä ajoilta ja haikeankaunista tunnelmaa. Kiitos kuvamatkasta.

    VastaaPoista